TUTOROINTI TIEDEYHTEISÖSSÄ
-TALVIPÄIVÄT

OULUSSA 22.1. - 24.1.1997

Mitä on suomalainen akateeminen tutorointi? Mitä se voisi olla? Paraneeko yliopisto-opetus tutoroinnin avulla?

Näitä kysymyksiä pohdittiin Oulun yliopiston opetuksen kehittämisyksikön järjestämillä Tiedeyhteisöllisen tutoroinnin talvipäivillä 22. - 24.1.1997 Oulun Edenissä. Talvipäivät oli valtakunnallinen 200 osallistujan seminaari. Osallistujia oli 15:sta eri korkeakoulusta ja he edustivat monipuolisesti eri tieteenaloja opiskelijoista professoreihin.

Oulun ja Helsingin yliopistoissa sekä Teknillisessä korkeakoulussa aloitettiin ns. opettajatutorkokeilu vuonna 1991. Kokeilun päätteeksi järjestettiin valtakunnallinen seminaari Helsingissä 1993. Suomalaisesta akateemisesta tutoroinnista on kertynyt sen jälkeen paljon uutta kokemustietoa ja se on vakiinnuttanut asemansa korkeakouluissamme. Tästä mukavana merkkinä oli suuri kiinnostus ja laaja osallistujajoukko Tutorointi tiedeyhteisössä -talvipäiville.

Tutorointi on maailman vanhin opetusmuoto, ja tehokkain. Neuvominen, henkilökohtainen ohjaus ja toimiminen pienryhmissä sekä vuorovaikutteisuus ovat tutorointiin liitettyjä tunnuspiirteitä. Tiedeyhteisöllinen tutorointi voi olla monenlaista, opetuksesta erillään toteutettua tai siihen tiiviisti integroitua ryhmä- tai yksilöohjausta. Tutorina voi toimia opettaja, mutta myös toinen opiskelija. Laajemmin tutoroinnissa on kysymys uuden oppimiskulttuurin luomisesta, uudesta näkökulmasta opettamiseen ja oppimiseen.

Talvipäivillä paitsi pohdittiin, mitä akateeminen tutorointi on, myös työskenneltiin tutoroinnin hengessä. Tavoitteena oli luoda avoin ja välitön ilmapiiri työskentelylle sekä tutustua mahdollisimman moneen ihmiseen. Tervetulotilaisuus Tiedekeskus Tietomaassa viritti lämpimän tunnelman, joka säilyi kolmen päivän ajan. Torstai-iltapäivän ideapajatyöskentelyssä saatiin myös osallistujien tietämys käyttöön. Ideatyöpajoissa tarkasteltiin tutorointia kuudesta eri näkökulmasta. Teemoja olivat opettajatutorointi, vertaistutorointi, opinnäytteiden ohjaus, akateeminen työnohjaus, uusi oppimiskulttuuri sekä tutorointi aikuis- ja täydennyskoulutuksessa. Tutoroinnin mahdollisuudet levisivät laajasti yli korkeakoulu- ja tieteenalarajojen.

Talvipäivät huipentuivat ryhmäväittelyyn, jossa tarkasteltiin opiskelijan asemaa tiedeyhteisössä. Väittelyssä esitettiin runsaasti kysymyksiä, joista yliopistoissamme keskustellaan vilkkaasti ja joihin esitetään eriäviä, jopa vastakkaisiakin mielipiteitä. Ovatko opiskelijat todella tiedeyhteisön jäseniä, opettajien yhteistyökumppaneita, nuorempia kollegoja? Voiko perusopiskelija tuottaa uutta tietoa? Täytyykö opettajan opettaa perustiedot jokaiselle opiskelijalle ennenkuin hän voi osallistua tutkimukseen ja uuden tiedon tuottamiseen? Vai onko perustietojen faktapainotteisuus opetuksessa opiskelijan luovuuden ja tutkijantyön esteenä? Loppullisia vastauksia näihin kysymyksiin ei löydetty. Keskustelu jatkuu.

Talvipäivien tavoitteena oli aktivoida kaikki Suomen yliopistot mukaan tiedeyhteisölliseen tutortoimintaan sekä lisätä tietämystä tutortoiminnasta suomalaisissa korkeakouluissa. Tavoite oli korkealla, mutta se saavutettiin. Tutorleiritulet on sytytetty ja työ tutoroinnin parissa jatkuu kaikissa maamme korkeakouluissa. Päivien päätteeksi Tampereen yliopisto otti vastaan hasteen 3. valtakunnallisen tutorseminaarin järjestämisestä vuonna 2000. Silloin kuulemme, mitä vaikutuksia näillä talvipäivillä on ollut suomalaiseen tutortoimintaan ja mitä uusia tuloksia tiedeyhteisöllisellä tutoroinnilla on saavutettu. Lisää talvipäivien antia tarjoaa myös Tiedeyhteisöllisen tutoroinnin -talvipäiväjulkaisu, joka ilmestyy keväällä 1998. Julkaisuun kootaan seminaarin tulokset esitelmistä, ideapajatyöskentelystä ja päivillä esillä olleista postereista.

Tytti Tenhula ja Merja Vanhala, Oulun yliopisto, Opetuksen kehittämisyksikkö

29.1.1998 Vesa-Matti.Lehtomaa@oulu.fi