Oulun yliopiston 7. tohtoripromootio 2006
Promootiopäivälliset 20.5.2006 klo 19.00, julkaisuvapaa 20.5.2006 klo 19.00
Tekniikan tohtori Mika Ylianttila
Arvoisat promoottorit,
professorit Rauli Svento, Olavi K. Fält, Leena Syrjälä, Matti Järvilehto, Matti Isohanni ja Kaisa Broner-Bauer. Hyvä juhlayleisö.
Vuonna 1972, syntymävuotenani, promovoitiin Oulun yliopistossa sen ensimmäiset tohtorit. Siitä lähtien uudet sukupolvet ovat varttuneet, jos ei ihan vielä vauvoista vaareiksi, niin jo kuitenkin nuoriksi tieteenharjoittajiksi. Tämä ei olisi mahdollista ilman tehokasta ja toimivaa koulutusjärjestelmää, pitkäjänteistä ja henkilökohtaista ohjausta ja tinkimätöntä tieteellisen kehittymisen halua ja tahtotilaa.
Haluan lämpimästi kiittää teitä, arvoisat promoottorit, panoksestanne tässä työssä. Sen ilmentymänä olette antaneet tärkeän panoksenne myös tämän tohtoripromootion suunnittelussa ja toteutuksessa.
Puhun aluksi kolmesta käsitteestä: yksinkertaisesta, keskinkertaisesta ja moninkertaisesta. 1300-luvun vaihteen tiedemiehen Wilhelm Ockhamilaisen ajatus “Pluralitas non est ponenda sine necessitate” (suom. paljoutta ei tule asettaa edelle turhaan) ilmaisee periaatteen, jonka mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista on valittava yksinkertaisin.
Albert Einstein oli samoilla linjoilla sanoessaan: ”Teorian tulisi olla niin yksinkertainen kuin vain mahdollista, mutta ei yhtään yksinkertaisempi”. Yksinkertaiseen muotoon puetut, suuren työn takana olevat tieteelliset löydöt kumuloituvat ajan mittaan suureksi kehityskuluksi. Tätä on moninkertaistuminen. Keskinkertaista taas on sellainen tiede, jossa näin ei tapahdu, ja sitä meidän tulee luonnollisesti välttää.
Esimerkkinä ”moninkertaistumisen” mahdollistavista soveltavista menetelmistä voidaan mainita peliteoria. Se on niittänyt mainetta tutkimussuuntana, jolla on monipuolisia sovellusalueita niin taloustieteen, politiikan, filosofian, biologian kuin sähkö- ja tietotekniikan tutkimuksessa.
Peliteorian avulla voidaan mm. määrittää, millä toimenpiteillä saavutetaan tasapainotila monen toimijan valintatilanteessa, jossa kukin toimija tavoittelee omaa parastaan tietäen, että muutkin tekevät niin. Sovellukset voivat olla hyvinkin arkisia, kuten seuraavassa tarinassa kuvataan.
Opiskelija lähetti vanhemmilleen kirjeen: "Rakkaat vanhemmat! Olen ollut hirveän huolissani, kun en ole kuullut teistä pitkään aikaan. Lähettäkää minulle hieman rahaa, niin tiedän että kaikki on kunnossa!" Tarina ei kerro vanhempien vastausta, mutta peliteoriaa vapaasti soveltaen vastaus voisi olla: ”Rakas lapsemme! Ohessa rahan noston mahdollistava velkakirja!”.
Näin saavutetaan tasapainotila, jossa opiskelija saavuttaa oman parhaan tilanteensa saamalla kaivattuja ”pelimerkkejä” pankkilainaa joustavammilla ehdoilla, ja vanhemmat oman parhaan tilanteensa takaisinmaksuoption muodossa.
Aina 1700-luvulta lähtien sovelletun matematiikan osa-alueena kehittyneen peliteorian merkittävimmät sovellukset on nähty aikamme postmodernin, teollistuneen ja alati tietoteknistyvän yhteiskunnan aikana. Nykyaikaisen tietotekniikan pioneeri, 1940-luvulla maailman ensimmäistä elektronista tietokonetta ENIACia suunnittelemassa ollut John von Neumann oli yksi peliteorian merkittävistä kehittäjistä.
von Neumannin oppilas John Nash, joka esitti kuuluisan monen pelaajan pelin tasapainoyhtälönsä 1950-luvulla, sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1994. Vuonna 2005 taloustieteen Nobel myönnettiin jälleen peliteorian tutkijoille.
Omalla informaatioverkostojen tutkimusalueellani voidaan peliteorian avulla tutkia tekniikan ja talouden näkökulmia samassa teoreettisessa viitekehyksessä. Peliteoriaa voidaan soveltaa myös moniin muihin sähkö- ja tietotekniikan tutkimusongelmiin, kuten väitöskirjani teemana olleeseen erilaisten tiedonsiirtoverkkojen yhteistoiminnan analysointiin.
Tulevaisuudessa peliteoria voi olla apuvälineenä, kun kehitetään kaikkialla läsnä olevaa (eng. ubiquitous) tietotekniikkaa ja siihen liittyviä sovelluksia, palveluja ja verkkotekniikoita.
Tieteellisen työn ja opinnäytetöiden laadukkaassa ohjauksessa tarvitaan promoottoriemme kaltaisia kokeneita tieteenharjoittajia, jotka edesauttavat tiedon moninkertaistumista hyvin valittujen ja hyvin rajattujen tutkimusongelmien ja niiden tutkimisen myötä syntyvien innovaatioiden kautta. Tekemällä pitkäjänteisesti oikeita asioita lisäämme innovaatiopääomaa, joka on paikallisen ja kansallisen menestyksen tae ja edellytys myös jatkossa.
Me tänään tohtoreiksi promovoidut olemme erityisessä kiitollisuuden velassa omille väitöskirjatöidemme ohjaajille, joita haluamme samalla kiittää, kun kiitämme teitä, arvoisat promoottorit, työstänne ja saavutuksistanne tieteellisen työn saralla.