Esimerkki eräästä selviytymistarinasta—Pentti Murto

Askel askeleelta kohti tavoitteita

Lääkärit kertoivat Pentin vanhemmille jo varhain, että poika ei tulisi koskaan puhumaan tai edes kävelemään. Hänet diagnosoitiin CP-vammaiseksi. Joko tuon ajan lääketieteeseen ei ollut luottamista tai sitten syntynyt lapsi oli harvinaisen sisukas luonteeltaan. Nykyisin tuo sama ihminen puhuu opiskelijoille työkseen.

Pentin lapsuus ja nuoruus oli erilaisuuden vuoksi vaikeaa. Pentti oli kömpelö, huonokuuloinen, änkyttävä lapsi, jota muut eivät aina ymmärtäneet. Kiusaajia riitti. Koulunkäynti oli välillä vaikeaa monien ongelmien takia, mutta silti Pentti koulunsa selvitti.

Koulun päätyttyä hän oli kiinnostunut sekä kasvatustieteellisestä että yhteiskunnallisesta alasta. Kasvatustieteelliselle alalle uskallus ei kuitenkaan vielä riittänyt, koska Pentti pelkäsi puhumista änkytyksensä vuoksi. Niinpä hän suoritti Helsingin yliopistossa varanotaarin tutkinnon ja toimi työssä mm. Oulun opetusvirastossa.

30-vuotiaana hän vihdoin uskaltautui alalle, jolle oli aina halunnut. Hän aloitti kasvatustieteen opiskelun. "Sinnikkyys ja halu mennä eteenpäin saivat minut lopulta yrittämään", Pentti sanoo. Kun hänet sitten opintojensa loppuvaiheessa valittiin suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja, hän oli ihmeissään. "Ajattelin, että valitsijat olivat tehneet jossain virheen. Ajattelivatko he tosissaan, että minusta voisi tulla opettaja?", Pentti hämmästelee.

Erityiskasvatuksen tarve rajaton

Pentti on ollut Oulun yliopistossa jo yli kymmenen vuotta. Hän on iloinen siitä, että yliopistolla ihmisiä ei näkyvästi syrjitä. Tuttavat ovat sitä mieltä, että hänen puheensa on parantunut huomattavasti näiden vuosien aikana. Pentti uskookin, että työpaikka on ollut hänelle hyvä kuntouttaja. Hän on suorittanut kasvatustieteen lisensiaatin tutkinnon ja suunnittelee tällä hetkellä väitöskirjaansa. Hän haluaisi tutkia kasvatuksellista kuntoutusta ja vammaisten ihmisten elämäntarinoita etenkin kouluajoilta. Miten ihmiset ovat selvinneet, mikä on auttanut heitä eteenpäin elämässä? Aineistoa aiheesta on kertynyt kovin vähän. "Ihmiset eivät halua repiä vanhoja haavoja auki", Pentti arvelee.

Haasteita on myös erityiskasvatuksessa, joka on päivän sana. Luemme lehdistä oppimisvaikeuksista ja koulukiusaamisesta. Eräs tärkeä asia on kaikkien yhteinen koulu, inkluusio. "Erityiskasvatusta tulisi lisätä opettajankoulutukseen", Pentti toteaa painokkaasti. Hän kouluttaa tulevia opettajia, aineenopettajia ja lastentarhanopettajia. Hänen aiheinaan ovat mm. erilaisuuden kohtaaminen ja oppilaiden erityinen tuen tarve, jota voivat aiheuttaa oppimisvaikeudet, käytösongelmat tai vammaisuus.

Luovuuden lähteet löytyvät luonnosta

Pentti näkee elämänsä hyvin mielenkiintoisena. Työn ja vapaa-ajan raja on liukuva. Koska työhön kuuluu osaltaan tieteellisyys ja vapaa-aikaan luovuus, elämä on tasapainottelua näiden välillä.

Pentti on julkaissut tutkimusten ja oppimateriaalin lisäksi runoteoksia ja yhden omaelämäkerrallisen kirjan. Kirjoittaminen on toiminut hänelle terapiana, mutta lisäksi hänellä on ollut tarve luoda. "Olen aina saanut elämääni voimaa ihmissuhteista, liikunnasta ja luonnosta. Runoni syntyvät metsässä. Otan aina luonnossa liikkuessani mukaan paperilappuja, joille voin kirjoittaa ajatukseni", Pentti sanoo. Julkaisut ovat hyvin avoimia, vaikka hän myöntää avoimuuden olleen vaikeaa. "Koen kuitenkin, että vaikeuksillani on ollut jokin tarkoitus, kun olen päässyt puhumaan ja kirjoittamaan niistä muille."

Erilaisuuden kohtaaminen—oman minän kohtaamista

Monet asiat ovat muuttuneet siitä, kun Pentti oli lapsi. Silti vammaisiin suhtaudutaan yhä edelleen varauksella. "Ihmiset hyväksyvät kyllä vammaisen työtoveriksi tai naapuriksi. Ystäväksi ja lähelle ottaminen on kuitenkin edelleen vaikeaa. Vammaisista ei ole kokemusta. Vaikka enää ei tuijotetakaan suu auki, ollaan silti varautuneita."

Pentin mukaan ihmisten suhtautuminen vammaisiin juontuu osaksi siitä, että vammaiset on pitkään eristetty muiden ihmisten joukosta. "Esimerkiksi yliopistoissa ei paljon vammaisia näy. En tiedä, mistä tämä johtuu. Ihmisten asenteistako? Voisin kuvitella, että vammaiset eivät välttämättä ajattele olevansa kyllin päteviä selviytymään yliopisto-opiskelusta. Näin ajattelin itsekin pitkän aikaa. Opinto-ohjaajakin suositteli minulle aikoinaan alaa, jossa en joutuisi kovin paljon tekemisiin ihmisten kanssa. Ja jossa en joutuisi puhumaan."

"On ollut vaikeaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Nykyään pystyn hyväksymään itseni vammaisuuden osalta paremmin kuin ennen. Aikaisemmin hain ihmisiltä hyväksyntää, nyt uskallan jo olla oma itseni. Vaikka olen luonteeltani auttavainen, olen opetellut sanomaan myös ei", Pentti naurahtaa.

"Oma erilaisuuteni ja avoimuuteni on usein kannustanut muita ihmisiä kertomaan omista erilaisuuden tuntemuksistaan. Yllättävän monet ovat kertoneet tuntevansa itsensä täysin erilaiseksi kuin muut. He ovat ajatelleet olevansa poikkeavia. Siinä mielessä oma erilaisuuteni ei välttämättä eroa niinkään paljon muista ihmisistä. Ehkä me kaikki tunnemme itsemme jollakin tapaa poikkeaviksi. Itsensä näkeminen peilistä on kaikille vaikeaa", Pentti pohdiskelee. Ja eikö hän ole oikeassa?

Sanna Ylönen
 
 

Peilimaassa
Eilen olin peilimaassa
varoin, varoin
mutta yhden rikoin.
Tänään se halkeama
jakaa kasvoni kahtia
kuin nauruni olisi kaksi naurua.
Rikki ollessani olen enemmän.
Pentti Murto
 
 

Pentti Murto tasapainoilee tieteen ja luovuuden välimaastossa; molempiin hän ammentaa voimaa luonnosta. Kuva: Anna-Maria Raudaskoski