Linssissä kartanoita ja kärpäsen silmiä

”Vanhoista rakennuksista voi lukea niiden menneisyyden”, väittää erikoislaboratoriomestari Riitta Harjula. ”Tunnelman voi usein aistia niin voimakkaasti, että rakennusten ja niiden pihapiirien elämä ikään kuin piirtyy ajatuksissa. Näin vaikkapa minä paljasjalkaisena oululaisena pääsen palaamaan puu-Oulun tunnelmiin”.

Vaikka vanhan henkäyksen aistii voimakkaimmin kiertelemällä vanhoissa kortteleissa, Riitta haluaa tallentaa tunnelman muuallekin kuin verkkokalvolle. Niinpä hän kulkee reissuillaan kameran ja filmirullan kanssa.

”Lomareissullakin haluan usein pysäyttää auton ja nousta kuvaamaan kaunista rakennusta. Mieheni kyllä monesti tokaisee, että ehdit sinä tuijotella niitä harmaita hökkeleitä muulloinkin kuin kesken automatkan”, Riitta nauraa.

Valokuvaus on hänelle tuttua myös työn kautta. Laboratoriossa zoomailun kohteena saattaa olla pienen pieni asia, kuten kärpäsen silmä tai vaikkapa hiiren lihassolu.

Pitkä työrupeama

Laborantin hommat alkavat olla Riitta Harjulalle tuttuja: hän aloitti työt silloisella eläintieteen laitoksella jo vuonna 1963. Aluksi hoidettavana oli preparaattorin virka, ja työ oli kaikkea muuta kuin kuvaamista. Tuolloin hän muun muassa purkitti eläinmuseon nestepreparaatteja, jotka ovat museossa yhä esillä.

Hänen työnsä on muuttunut noista ajoista huimasti. Jo työsuojelumääräykset vaativat uusia työtapoja ja -tottumuksia. ”Silloin, kun tulin laboratorioon töihin, jopa vaaralliset hapot ja myrkyt käsiteltiin avoimesti työpöydällä. Oli siinä haistelemista!”, Riitta muistelee.

Viime vuodet Riittaa on työllistänyt elektronimikroskooppinen tutkimus. Hän valmistelee tutkittavat näytteet ja ottaa niistä valokuvat myöhemmin tapahtuvaa analysointia varten. Hän on mukana muun muassa tutkimuksissa, joissa selvitetään hyönteisen verkkosilmän rakennetta ja linnun ihon toimintaa lämmönsäätelyssä.

Tutkimustyön ohessa Riitta Harjula on toiminut myös biologian laitoksen tuntiopettajana elektronimikroskopian kurssilla. Kurssin tavoitteena on tutustuttaa opiskelijat laboratoriotyön käytänteisiin. ”Opetustyö tuo työhön mukavasti vaihtelua ja auttaa näkemään työtehtävät ulkopuolisen silmin”, hän kertoo.

Muutoksessa mukana

Tutkimuksen kehittyminen ja työn muuttuminen vaativat tekijältään aktiivisuutta. Pohjakoulutuksena Riitta Harjulalla oli Oulu Oy:n ja Kemiran yhdessä järjestämä laboranttikurssi. Myöhemmin hän on kouluttautunut mahdollisuuksien mukaan erilaisten kurssien avulla ja opiskelemalla itsenäisesti. ”Haluan pysyä kehityksessä ja ajassa mukana. Se vaatii sinnikkyyttä, mutta tuo samalla työhön mielekkyyttä”, Riitta pohtii.

Riitan työrupeama alkaa olla voiton puolella, sillä eläkeikään on enää nelisen vuotta. Hän onkin jäänyt jo osa-aikaeläkkeelle ja vaihtaa siis hiljalleen vapaalle.

”Hyvillä mielin jätän paikkani, sillä olen saanut tehdä työtä, josta pidän. Nyt pääsen tekemään asioita, joista olen tähän asti vain haaveillut”, hän naurahtaa. Näihin haaveisiin kuuluvat arvatenkin ainakin valokuvaajan hommat.

Soili Tahkola

Kuntoutus, kurssit ja kieliopinnot ovat auttaneet Riitta Harjulaa pysymään biologian laitoksen menossa mukana lähes 40 vuoden työrupeaman ajan.

Kuva: Soili Tahkola