Apurahatutkijoita on yhä enemmän ja kaudet ovat pidentyneet

Yliopistollisista jatkotutkinnoista yhä suurempi osa tehdään apurahan turvin. Tieteentekijöiden liiton tuore jäsentutkimus osoittaa, että peräti 79,2 prosenttia kyselyyn vastanneista tohtoreista ja lisensiaateista oli työskennellyt perustutkinnon jälkeen apurahalla.

Jos yliopistot haluavat päästä tulostavoitteisiinsa, tulisi ne pystyä saavuttamaan palvelussuhteissa työskentelemällä eikä apurahalla. Kehitys näyttää vievän siihen, että yliopistot haluavat säästää lakkauttamalla perinteisiä jatkokoulutusvirkoja. Tällä on kuitenkin ongelmallisia seurauksia yliopistollista opetusta ajatellen, todetaan Tieteentekijöiden liiton tiedotteessa.

Apurahakaudet ovat myös pidentyneet. Nyt tyypillinen apurahakausi on 1–3 vuotta, kun se Tieteentekijöiden liiton kolme vuotta sitten tekemän jäsenkyselyn mukaan oli alle vuosi. Yli kolme vuotta apurahalla työskennelleitä jatkotutkinnon suorittaneita oli 21,4 prosenttia. Apurahakaudella tutkimusta tai jatko-opintoja tehtäessä eläke-etuudet eivät kartu, tutkijalla ei ole vuosilomaa eikä sairausajan palkkaa. Apurahakautta ei myöskään lasketa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan oikeuttavaksi ajaksi.

Tieteentekijöiden liitto teki keväällä opetusministeriölle esityksen, että ministeriö asettaisi laajapohjaisen toimikunnan kartoittamaan apurahatutkijoiden sosioekonomista asemaa ja tekemään toimenpide-ehdotuksia sen parantamiseksi. Liitto on ollut myös yhteydessä kansanedustajiin lakialoitteesta, jonka mukaan taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annettua lakia muutettaisiin siten, että myös tieteellistä tutkimusta varten myönnetyt apurahakaudet luettaisiin eläkeajaksi.

Liiton esityksen mukaan eläkeoikeuden tulisi karttua sekä taiteilijoille että tutkijoille kaikista apurahakausista niiden kestosta riippumatta, jos apurahakausien yhteenlaskettu määrä ylittää yhden vuoden.

Tieteentekijöiden liiton 3.9.2001 päivätyn tiedotteen mukaan.