Korkeakouluista massojen kouluttaja

Opiskelijamäärien kasvu muuttaa yliopistojen roolia

Korkeakoulujärjestelmä on neljän viime vuosikymmenen aikana laajentunut räjähdysmäisesti. Yliopistoissa opiskelijamäärien kasvu ja tiivistyvä suhde työelämään muuttaa niiden roolia ja toimintatapoja. Kehityksen seurauksena yliopistot ovat muuttuneet eliitin kouluttajasta työelämän tarvitsemien asiantuntijoiden tuottajaksi.

Nykyään yliopistot ja ammattikorkeakoulut on valjastettu osaksi kansallista tuotanto- ja innovaatiojärjestelmää. Samalla niitä pidetään alueellisina kehityksen vetureina. Korkeakoululaitoksen muuttuvaa roolia ja sen seurauksia on tarkasteltu Koulutuksen tutkimuslaitoksen tuoreessa kirjassa Finnish Higher Education in Transition. Perspectives on Massification and Globalisation. Kirjan on toimittanut professori Jussi Välimaa.

Korkeakoulutus ennätyksellisen laajaa

Korkeakoulutuksen laajentuminen alkoi 1960-luvulla. Sieltä aina 1980-luvulle laajentumista perusteltiin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisella ja sitä toteutettiin aluepoliittisilla syillä. 1990-luvun aikana suunta muuttui ja perusteluksi tuli kansainvälinen kilpailukyky.

Korkeakouluopetusta annetaan nyt yli 60 prosentissa kaikista kunnista. Yliopistojen kokonaisopiskelijamäärä kasvoi vuodesta 1985 (90 000 opiskelijaa) vuoteen 2000 (157 000 opiskelijaa) 73 prosenttia.

Yliopistokoulutuspaikka on tarjolla jo yli 30 prosentille ja korkeakoulupaikka noin 70 prosentille ikäluokasta. Missään muussa maassa ei tiettävästi ole näin laajaa korkeakouluopetusta.

Avoimen yliopiston kasvulla on 1990-luvulla ollut keskeinen merkitys yliopistokoulutuksen laajentumisessa. Se on tehnyt yliopisto-opinnot mahdolliseksi erilaisille ja eri-ikäisille ihmisille.

Osalle avoin yliopisto on ollut keino kehittää ammatillisia taitojaan ja luoda uraansa, osalle se on väylä yliopiston varsinaiseksi opiskelijaksi.

Tohtorikoulutus saavuttanut kansainvälisen keskitason

Yliopisto-opettajat kokevat työpaineidensa kasvaneen. Resurssipula näkyy opiskelijoiden ja opettajien vuorovaikutuksen puutteena ja ongelmina opetuksessa.

Opiskelusta on laajentumisen myötä kadonnut elitistinen hohto huippuvirkoihin kouluttajana. Opiskelijat kokevatkin yliopisto-opinnot koulutusputken jatkeena ja yhtenä elämänpiirinä muiden joukossa.

Keskeistä on opiskelijoiden tiivistynyt suhde työelämään, mikä näkyy mm. lisääntyvänä osa-aikatyönä opiskelun aikana ja opiskeluna työn ohessa, työelämän vaatimusten huomioonottamisena koulutusta valittaessa sekä huolena tulevasta sijoittumisesta työelämään.

Uudet haasteet ovat tutkijoiden mukaan saaneet yliopistoja kehittämään opetustaan. Esimerkkeinä tästä ovat mm. opetuksen laatuhankkeet ja virtuaaliyliopiston kehittäminen.

Yliopistojen laajentuminen näkyy myös tohtorikoulutuksessa. Suomalainen tohtorikoulutus on saavuttanut määrällisesti kansainvälisen keskitason. Laajentumisen taustalla on etenkin tutkijakoulujen perustaminen.

Valmisteluun osallistuvilla valtaa

Suomalainen massoittunut yliopistolaitos on asettanut tehokkuuden ja tuottavuuden keskeiseen asemaan yliopistojen toiminnassa. Etenkin kokeneemmat tohtorit kokevat tämän vaarantavan yliopistojen perustehtävän eli korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen.

Yliopistot yrittävät hallita muutosta strategista suunnittelua ja päätöksentekorakenteitaan kehittämällä. Yliopistojen reagointikyky ja joustavuus onkin selvästi kasvanut.

Kykenevätkö yliopistot yleensä strategiseen toimintaan? Yliopistojen hallitukset ovat pikemminkin edustuksellisia parlamentteja kuin strategisia päätöksiä tekeviä hallituksia.

”Strategisen suunnittelun virrassa” toimivien korkeakoulujen päätöksenteossa asiat pitää valmistella hyvin, jotta ne hyväksyttäisiin päättävissä elimissä. Tämä lisää päätöksiin valmisteluun osallistuvien tahojen valtaa.

etusivulle |

Korkeakouluista massojen kouluttaja

Opiskelijamäärien kasvu muuttaa yliopistojen roolia

Korkeakoulutus ennätyksellisen laajaa

Tohtorikoulutus saavuttanut kansainvälisen keskitason

Valmisteluun osallistuvilla valtaa

tässä numerossa 3/02:

Yliopistouutisia