Hallintovirkamies tiedon valtatiellä

Kuva: Anna-Maria Raudaskoski Irene Kujala on ollut mukana monissa kehittämistyöryhmissä. Mappeihin on kertynyt muun muassa kirjastovirkailijoiden poikkeuskoulutustyöryhmän ja informaatiotutkimuksen koulutusohjelman tarpeellisuutta selvittäneen työryhmän papereita 1970–80-luvuilta.

Kirjastonhoitaja Irene Kujala kokosi keväällä työhuoneensa lukuisat mapit pyörillä kulkevaan hyllykköön tarkoituksenaan käydä niiden sisältämät paperit yksi kerrallaan läpi. Työsarkaa riittää, sillä Kujalan arkistoissa on asiakirjoja tallella 70-luvulta alkaen. Työhön kannusti ajatus lähestyvistä eläkepäivistä; Kujalan vapaat vuodet yliopiston pääkirjaston kirjastonhoitajan tehtävistä alkavat syyskuun alusta.

Irene Kujala aloitti kirjastouransa Imatran kauppalan kirjastosta 1959. Noilta ajoilta hän muistaa, kuinka kirjastovirkailijoiden piti opetella erityinen kirjastokäsiala. ”Se oli tietynlaista pyöreää kaunokirjoitusta, jota minä en kylläkään kunnolla oppinut”, hän naurahtaa. Tällaisella käsialalla kirjoitettiin esimerkiksi luettelokortit. Kirjoituskonetta ei nimittäin käytetty kaikkiin kirjaston töihin.

Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Kujala suoritti Tampereen yliopistossa, minkä lisäksi hän on suorittanut muun muassa kirjastotutkinnon ja erinäisiä muita alan opintoja. Oulun yliopistoon hän tuli 35 vuotta sitten ulkomaisen kokoelman kirjastoamanuenssiksi. Pääkirjasto sijaitsi silloin vielä Kasarmintiellä nykyisen taidemuseon tiloissa, joista se muutti nykyiselle paikalleen Linnanmaalle 1987. Nykyiseen virkaansa Irene Kujala nimitettiin 1975. Kokoelmien hoidon lisäksi hän on työskennellyt informaatikkona ja jonkin aikaa ylikirjastonhoitajan avoimen viran hoitajanakin.

Pöytäkalenterin muodonmuutos

Kirjasto on kiinteästi mukana sekä yliopiston että teknologian kehityksessä. Irene Kujala toteaakin pitkän työrupeamansa aikana kirjaston olleen muutoksen kourissa melkein koko ajan.

Kirjastokäsialan opettelusta päädyttiin 90-luvun taitteessa atk-pohjaisiin yleisön käytettävissä oleviin tietokantoihin ja viitisen vuotta myöhemmin Internetiin ja hakukoneiden käyttöön, mikä on toisaalta lisännyt vallankumouksellisesti palvelumahdollisuuksia, mutta osaltaan myös kiirettä ja stressiä. ”Tekniikan myötä asiakasta voi nykyisin palvella aivan uudella tavalla ja entistä nopeammin, kun kaikki maailman tietokannat ovat käytettävissä. Asiakaspalvelussa on kuitenkin tekniikasta huolimatta hallittava paljon, on osattava neuvoa erilaisissa tilanteissa ja tempo on nopea.”

Kirjaston kiinteä yhteys yliopistoon näkyy useina yhteistyöprojekteina laitosten ja yliopiston hallinnon kanssa.

Kujalan pöytäkalenterikin on vuosien saatossa kokenut muodonmuutoksen. Kun 70- ja 80-luvuilla päivien kohdalla oli merkintöjä sovituista menoista harvakseltaan siellä täällä, 90-luvulla kalenteri alkoi täyttyä palavereista ja kokouksista. ”Toiminnan laajeneminen, suunnitelmien teko ja kehittäminen vaativat yhteistyötä, mistä lisääntyneet kokoukset kertovat”, Irene Kujala kertoo.

Tekniikan kehittymisestä huolimatta kirjastoammattilaisen on Kujalan mielestä yhä edelleen tunnettava kirjallisuutta. ”Työ ei ole pelkästään mekaanista tiedon hakemista, eikä kaikki tieto aina löydy Internetistä. Tässä työssä on hallittava suuria kokonaisuuksia, joten perinteisillekin työtavoille jää käyttöä.”

Mielen virkeyttä tietokirjoista

Irene Kujala jäi eläkepäiville hallintopäällikön nimikkeellä. Viimeinen muutos työssä ehti tulla muutamia kuukausia ennen eläkkeelle jäämistä, kun hänestä viran aukijulistamisen yhteydessä tuli tiedekuntien hallintopäälliköihin verrattava kirjaston hallinto-osaston esimies. Kujalan tehtäviin ovat kuuluneet yleis-, talous- ja henkilöstöhallintoon kuuluvat asiat.

Eläkepäivien alkaessa Irene Kujala sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että on saanut tehdä työtä omaksi tuntemallaan alalla. ”Lisämausteena on ollut se, että kirjasto toimii yliopiston yhteydessä, mikä on antanut työlle omat erityispiirteensä. On saanut olla mukana laajemmassa toiminnassa ja tutustunut ihmisiin, joita ei ehkä muutoin olisi koskaan tavannut. Tätä yhteisöä tulen varmasti kaipaamaan.”

Irene Kujala uskoo, että Oulun yliopistossa osataan arvostaa kirjastoa keskimääräistä paremmin. ”Meillä on aina ollut luontevat välit yliopiston hallintoon ja sinne on ollut helppo ottaa yhteyttä.”

Vaikka kirjastoala onkin ollut oikea valinta, hallintovirkamiehen työ on pitänyt häntä paljolti työhuoneessa, poissa asiakkaiden ja kirjojen ääreltä. Kujala sanookin kaivanneensa välillä asiakaspalveluun ja kokoelmien pariin. Erityistä vetoa hän tuntee kirjaston harvinaiskirjoihin.

Kirjallisuuden lajeista lähinnä Irene Kujalan sydäntä on elämäntilanteeseen sopiva pohdiskeleva tietokirjallisuus. Kesällä hän perehtyi muun muassa Tieto-Finlandian voittaneeseen Esko Valtaojan teokseen Kotona maailmankaikkeudessa. Yliopiston kirjaston tiskin takana hän lupaakin olla usein nähty asiakas. (AMR)

etusivulle |

Hallintovirkamies tiedon valtatiellä

Pöytäkalenterin muodonmuutos

Mielen virkeyttä tietokirjoista

tässä numerossa 12/02:

Yliopistouutisia