Monialainen humanisti

Kuva: Titta Lahtinen

Ilmari Leppihalme ei jaa työ- ja vapaa-aikaansa. Hän puhuu mieluummin mielekkäästä toiminnasta kuin vapaa-ajasta, koska lähes kaikki aika menee työn parissa. ”Mutta sen ajan, mikä on täysin omaa, käytän kyllä urheiluun. Aikidoon, iaidoon ja salilla käymiseen.”

”Työn ja opiskelun yhdistäminen tulee toimimaan. Siinä ei ole mitään ongelmaa”, sanoo kirjallisuuden lehtori, filosofian lisensiaatti Ilmari Leppihalme, joka aloitti mediatuottajan maisteriohjelman opintonsa helmikuun alussa. Paluu opiskelijamaailmaan tapahtui vaihtoehdon vuoksi.

”Kirjallisuustieteessä ei ole jaossa kovin paljon paikkoja ja virkoja, joten siksi täytyy hakea muitakin vaihtoehtoja. Mediatuottajan pätevyys lisää valinnanmahdollisuuksia”, painottaa Leppihalme.

Opetusta ja tutkimusta

Ilmari Leppihalme on alun perin opiskellut pääaineenaan suomen kieltä. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän kuitenkin huomasi, että kirjallisuus kiinnostaa enemmän ja alkoi systemaattisesti suorittaa kirjallisuuden opintoja.

Kirjallisuuden tuntiopettajana Leppihalme aloitti vuonna 1994 ja on sen jälkeen työskennellyt taideaineiden ja antropologian laitoksessa myös amanuenssina ja projektitutkijana. Parin viimeisen vuoden ajan hän on työskennellyt määräaikaisena kirjallisuuden lehtorina. ”Olen pitkälle ajautunut tilanteeseen, missä nyt olen. Ei tässä kauhean tietoisia valintoja ole tullut tehtyä.”

Leppihalme on suuntautunut kotimaiseen ja erityisesti 1960-luvun kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Hänen väitöskirjansakin kohde – Anu Kaipaisen teos Arkkienkeli Oulussa – kuuluu samaan kontekstiin. Väitöskirja käsittelee sanataideteoksen dialogia oman aikansa ja kirjallisen tradition kanssa.

Muihin Leppihalmeen kirjallisiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat gender-tutkimus ja venäläisen Mihail Bahtinin kommunikaatioteoria ja erityisesti dialogismin käsite. Myös 1990- ja 2000-luvun kirjallisuus kiinnostaa, ja parasta aikaa työn alla onkin kotimaisen nykykirjallisuuden proseminaarin vetäminen. ”Proseminaarin myötä nykykirjallisuutta tulee luettua paljon. Oman ajan kuvaukset kiinnostavat, koska niiden kautta haluaa ymmärtää aikaansa ja sitä, mitä on tapahtunut 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa.”

Myös väitöskirja työllistää. Vakaa aikomus on saada väitöskirja käsikirjoitusasteelle tämän vuoden puolella.

Kielentarkastusta ja sisältöjä

Kirjallisuus- ja kulttuuritutkimuksen lisäksi Ilmari Leppihalme on tehnyt kielentarkastajan ja sisältötuottajan töitä reilun vuoden verran. Oman toiminimen hän perusti viime kesäkuussa. ”Olin jo kauan miettinyt, mikä voisi olla sellainen ala, jossa voisin hyödyntää tähänastista koulutustani ja humanistista osaamistani joksikin sellaiseksi, jolla olisi kysyntää markkinoilla. Kielenmuokkauksen ja sisältötuotannon tarjoaminen on mielestäni yksinkertainen, mutta toimiva idea”, sanoo Leppihalme.

Työ alkoi siitä, kun tuttava pyysi tarkistamaan tekstin kieliasun ja Leppihalme teki sen tutunpalveluksena muodollista korvausta vastaan. ”Kun hommia alkoi tulla sen verran, että yrityksen perustaminen tuli järkeväksi, ajattelin, että tässähän tätä työtä voi käytännössä harjoitella. Hyvin pienimuotoistahan tämä yritystoiminta vielä on, mutta olen varovasti opetellut näitä hommia.”

Opinnot mediatuottajan maisteriohjelmassa tuntuvat luonnolliselta jatkeelta yritystoiminnalle, koska Leppihalme aikoo tulevaisuudessa laajentaa toimialaansa myös tuottamiseen. ”Jatkossa pyrin siis siihen, että pääsisin koordinoimaan muiden tekemiä produktioita ja luomaan toimintaedellytyksiä muille.”

METKAssa Ilmari Leppihalmetta kiinnostavat etenkin liiketaloudellinen ja tekninen puoli. Hän puhuu kompetenssikolmiosta, joka muodostuu lajin ja kentän tuntemuksesta, teknisestä osaamisesta sekä liiketaloudellisesta ajattelusta. ”Lajin ja kentän tuntemus on suhteellisen vahva taustalla olevan tutkijan koulutuksen takia, mutta liiketaloudellista ja teknistä puolta pitää harjaannuttaa paljon.”

Ensimmäinen tapaaminen METKAn porukan kanssa on takana ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman painopisteitäkin jo hahmoteltu. METKAn opiskelijoilta Leppihalme toivoo verkostoitumista jo itsessään. ”Koska porukka on niin heterogeeninen, uskon, että siitä syntyy jotakin.”

”Koulutuksen myötä odotan toki myös alueellista verkostoitumista ja kontaktipintaa sekä tietysti ammatillisia valmiuksia”, tuumii Leppihalme.

Kirjailijaelämiä ja kummitustarinoita

Media-alan työkokemustaan Ilmari Leppihalme on kartuttanut tekemällä Oulun kaupunginkirjastolle pilottisivuston Teuvo Pakkalasta Kirjailijat Oulussa -projektiin. Myös

virtuaalikurssi 1960-luvun kirjallisuudesta ja kulttuurista kirjallisuustieteen virtuaaliyliopiston oppimisympäristöön yhdessä kirjallisuus-oppiaineen amanuenssi Aimo Roinisen kanssa kuuluu Leppihalmeen meriitteihin.

Parasta aikaa Leppihalme on mukana käsikirjoittajana eräässä Maa Pontevan koordinoimassa multimediahankkeessa. Kirjallisuudentutkijain vuosikirjan 2002 toimittaminen yhdessä Sanna Karkulehdon kanssa alkaa olla loppusuoralla.

Kummitusjahti Oulussa -teos on ideoinnin asteella yhdessä historiantutkija ja Oulu-tuntija Markus H. Korhosen kanssa. ”Kummitusjahti Oulussa tarkoittaisi kirjaa, jossa tehtäisiin katsaus oululaisiin kummitustaloihin. Ajatuksena olisi se, että melkein mihin tahansa vanhaan taloon liittyy kummitustarinoita. Jostakin ne kummitustarinat aina tulevat, ja joku funktio niillä on.”

”Teos ei olisi mitään tunnustuksellista, vaan lähestymistapa olisi nimenomaan se, että asiaa tutkittaisiin ennen kaikkea kertomuksina ja tarinoita tarinoina”, painottaa Leppihalme.

Itsensä markkinointia

Työnsä monialaisuuden Ilmari Leppihalme kokee pelkästään positiiviseksi. ”Tällä hetkellä puhutaan paljon humanistien uusista työnkuvista ja siinä painottuu aika tavalla monialaisuus. Esimerkiksi se toimenkuva, mikä minulla yrittäjänä on, edustaa uudentyyppistä humanistista työnkuvaa, koska siinä yhdistyvät liiketaloudellinen ajattelu, digitaalinen media ja perinteinen tutkijakoulutus.

Leppihalmeen mukaan oman osaamisensa markkinointi, tuotteistaminen ja hinnoittelu ovat perinteisesti olleet humanisteille vaikeita. Uusiin humanistisiin työnkuviin mentäessä niitä on kuitenkin välttämätöntä opetella.

”Tässä vaiheessa on tärkeä olla mukana siinä, mitä tapahtuu. Kun puhutaan kolmannesta kulttuurista tai aallosta, on tärkeä olla mukana aallonharjalla, jos aikoo sijoittua alalle. Voi olla, että jatkossa media-alalla on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, mutta sijoittuminen on minusta näiden vuosien asia ja sen takia haluan olla mukana kehityksessä”, toteaa tuleva mediatuottaja.

Titta Lahtinen

etusivulle |

Monialainen humanisti

Opetusta ja tutkimusta

Kielentarkastusta ja sisältöjä

Kirjailijaelämiä ja kummitustarinoita

Itsensä markkinointia

tässä numerossa 03/03:

Yliopistouutisia