| uusin numero | PDF-versio | arkisto | allakka | yhteystiedot | |||
Tietopisto 1/2004Oulun yliopistoväen nettilehti |
|||
Yliopistouutisia
|
|||
Sopivasti kansainvälinenSähkö- ja tietotekniikan osaston Centre for Wireless Communications -tutkimuskeskuksen projektikoordinaattori Hanna Saarelan työpäivään kuuluu niin kansainvälisten konferenssien organisointia kuin suomen kielen opettamistakin. Parhaillaan Saarela on mukana valmistelemassa elo-syyskuun vaihteessa Sydneyssä järjestettävää ISSSTA 2004 -konferenssia (8th IEEE International Symposium on Spread Spectrum Techniques and Applications). Hän on mukana tapahtuman sähköisen rekisteröitymisen ja www-sivujen toteuttamisessa sekä vastuussa käytännön järjestelyiden hoitamisesta. Projektikoordinaattori Saarelan työnkuvaan kuuluu myös ulkomaalaisten tutkijoiden Suomeen saaminen – paperitöistä käytännön järjestelyihin saakka. Tietoliikennelaboratorion yhteydessä toimivan CWC-tutkimuskeskuksen 90 työntekijästä neljännes on ulkomaalaisia, joten järjesteltävää riittää. ”Ulkomaalaisten tutkijoiden hyysääminen kuuluu toimenkuvani niin erottamattomasti, että heidän kanssaan tulee hengattua usein myös vapaa-ajalla. Juuri pari päivää sitten thaimaalainen kollega höykytti minut sulkapallossa”, naurahtaa Saarela. Hupaisia kysymyksiäProjektikoordinaattorin laajaan työnkuvaan kuuluu erilaisten koulutustilaisuuksien järjestämistä, yksikön www-sivujen suunnittelua sekä uusien tutkijoiden rekrytointia. Bonuksena hän pitää tutkimuskeskuksen ulkomaalaisille tarkoitettua suomen kurssin alkeiskurssia. Hullunkurisiin kysymyksiin törmää usein. ”Ouluun muuttoa suunnittelevat ulkomaalaiset ovat huolestuneina kyselleet, onko asunnoissa, toimistoissa ja linja-autoissa talvella lämmitystä. Siinä täytyy vaan naama peruslukemilla yrittää kertoa, että kyllä Oulussa selviää hengissä talven yli.” ”Ja kertoa, etteivät Suomen yliopistot ole suljettuja tammikuusta maaliskuuhun, kuten eräs intialainen tutkija oli kuullut sanottavan”, jatkaa Saarela samaan hengenvetoon. Ulkomaalaisista huolehtimiseen on siis mahtunut monenmoista. Kun eräälle tutkijalle ei löytynyt asuntoa ja Saarelan kämppis oli samoihin aikoihin muuttamassa Englantiin, otti Hanna siipiensä suojaan Ouluun saapuneen italialaisen. Kimppakämppä-yhteiseloa kesti kolme kuukautta. ”Olihan se välillä melkoisen mielenkiintoista, mutta kaikkeen sopeutuu. Juuri nyt en kyllä aio ketään majoittaa, ellei ole aivan pakottava tilanne”, hymähtää Saarela. Mielekästä yhteistyötäHanna Saarela valmistui viime vuoden maaliskuussa filosofian maisteriksi pääaineenaan englantilainen filologia. Samana päivänä hän sai CWC-tutkimuskeskuksen projektikoordinaattorin paikan ja aloitti työt viime toukokuun alussa. Vain pieni osa työntekijöistä on naisia tai humanisteja, mutta vastakkainasettelu insinöörien kanssa on kuulemma ollut hedelmällistä. ”Työ on mielekästä ja yksikön ihmisten kanssa on kiva tehdä hommia. Eivätkä diplomi-insinöörit ole niin tylsiä tyyppejä kuin ennen työn aloittamista epäilin – oikeastaan päinvastoin.” Haastavinta projektikoordinaattorin työssä Hanna Saarelan mukaan on suurten kokonaisuuksien hallinta. Omia – joskus radikaalejakin – ajatuksia kannattaa kuulemma tuoda julki useammankin kerran, vaikka aluksi ne saatetaan tyrmätä. ”Pikkuhiljaa johtoporras kuitenkin lämpiää uusille ideoille.” Rentouttavia harrastuksiaEnnen CWC:iin tuloaan Hanna Saarela ehti hankkia työkokemusta Oulun kaupungin matkailupalveluissa ja keskusvirastossa sekä Työvoima- ja elinkeinokeskuksen yhteydessä toimivassa Euroneuvontakeskuksessa. Käytännön kansainvälisyysoppia Saarela on saanut oltuaan muun muassa vapaaehtoistyöntekijänä Dublinissa, Erasmus-stipendiaattina ja Neuvo-nuorena Ranskassa sekä kansainvälisessä työharjoittelussa Madridissa. ”Opiskelijavaihdoista ja harjoittelupaikoista on ollut ainakin se hyöty, että rahoitushakemusten täyttäminen sujuu ongelmitta. Lisäksi eri kulttuureista saatu työkokemus ja vieraiden kielten osaaminen ovat suuri apu tässä työssä.” ”En kuitenkaan halunnut jäädä pysyvästi maailmalle.
Tällä hetkellä kotikaupungissa olo tuntuu hyvältä vaihtoehdolta,
koska Oulu ja oma yksikkö ovat sopivan kansainvälisiä.
Työkielenä meillä on
suurelta osin englanti jo senkin vuoksi, että pomo on australialainen.
Ja töissä tulee puhuttua myös ruotsia, ranskaa ja espanjaa.” Harrastukset tasapainottavat mukavasti työntekoa. ”Harrastan vatsatanssia ja kuntonyrkkeilyä. Nyrkkeilykaverina on miesvaltaisessa työyhteisössä työskentelevä diplomi-insinööri. Puhutaan monesti – ihan kaikella rakkaudella – mitä miehet ovat töissä sanoneet tai tehneet. Ja sitten hakataan säkkiä ja otetaan vastaan toistemme lyöntejä. Ei ole kuitenkaan tähän mennessä vahingossakaan osuttu toisiamme naamaan. Sen verran tarkkoja tyttöjä kai ollaan.” Titta Lahtinen |
|||