Päähänpisto – yliopistolaisten foorumi

---

Visiosta etc.

Olavi Pelkosen artikkeliin (ks. alh.) viitaten, olen itsekin joutunut saman kiertokirjeen uhriksi. Kyseessähän on se bingopeli, jossa esim. juhlapuhetta seuratessa tulee ennen pitkää eteen tilanne, jolloin kaikki pelissä esiintyvät muotitermit tulevat mainituiksi. Tällöin tulee ohjeen mukaan nousta ylös ja huutaa 'hevonpaska'.
   Kieltämättä siinä on itua.
–Henkilökuntakokoukseen monipuolisesti valmistautuva synergisti, 11.9. 2002

Toimintasuunnitelma ennen ja nyt

Vuonna 1992 farmakologian ja toksikologian laitoksen toimintasuunnitelman ydin oli seuraava:

”Laitoksen ensisijaiset tehtävät ovat farmakologian, toksikologian ja lähitieteenalojen perus- ja soveltava tutkimus, peruskoulutuksen antaminen lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille, tilaus- ja palvelututkimus sekä jatko- ja täydennyskoulutukseen osallistuminen. Lisäksi laitoksen tutkijat toimivat asiantuntijoina lääke- ja kemikaaliarvioinnissa ja -valvonnassa sekä osallistuvat valtakunnalliseen toksikologian ja ympäristölääketieteen kehittämiseen ja mahdollisuuksien mukaan myös julkiseen keskusteluun, valistukseen ja koulutukseen.
Laitoksen tutkimustyön perustana on koko tutkijayhteisön osallistuminen tutkimustyön ideointiin, kehittämiseen ja suuntaamiseen sekä keskinäistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta lisäämällä että yksilöllistä aloitteellisuutta rohkaisemalla.
   Laitoksen tutkimustyön keskeinen tavoite on pyrkiä ymmärtämään lääkeaineiden ja muiden kemiallisten aineiden vaiheita ja vaikutuksia elävissä organismeissa, niin koe-eläimissä kuin ihmisessäkin.”

Tylsää! Unettavaa! Fossiilista! Ei hengen lennon häivääkään! Mutta se onkin 10 vuotta vanha eli melkein paleoliittinen. Niinpä päätin tällä päivämäärällä panna kaiken uusiksi:

Vuoden 2002 lyhyt toimintasuunnitelma:

”Laitoksen missio on olla dynaaminen toimija, jonka funktio muuttuvassa ja verkostoituvassa toimintaympäristössä jatkuvasti kiristyvän kansainvälisen kilpailun keskellä on profiloitua ydinosaamisessaan, farmakologian ja toksikologian tutkimuksessa, opetuksessa ja asiantuntijuudessa.
Laitoksen visiona on kehittyä pitkässä juoksussa maailmanlaajuisesti tunnetuksi brändiksi, joka omalla toimintasegmentillään tunnistetaan paitsi huippuosaamisesta, myös tilanneherkästä kyvystä ottaa huomioon maailmanlaajuisia megatrendejä bisnes-to-bisnes -tyyppisessä asiakaslähtöisessä yhteistyössä strategisten lääketeollisuudessa toimivien partnereiden kanssa.
   Laitoksen keinovalikoiman lähtökohta on strateginen konsepti, jonka fokuksessa on laitoksen ydinosaaminen ja sen integroiminen synergiaetuja luovalla tavalla toimintaympäristön muuttuvien elementtien kanssa, kuitenkin pitäen huolta toiminnan perustana olevista arvoista ja tulosvastuusta. Strategisen konseptin toteuttaminen edellyttää resurssoinnin optimointia, maksimointia ja allokointia käyttäen hyväksi laatujohtamista, joka perustuu toisaalta laitoksen sisäisten toimintojen fokusointiin ja itseohjautuvuuteen ja toisaalta toimintaympäristön signaalien case-by-case tilanneherkkään analyysiin.”

Dynaamista! Up-to-the-point! Todellista hengen lentoa! Hyvät yliopistolaiset! Lupaan toimia tämän uuden toimintasuunnitelman toteuttamiseksi eläkkeelle siirtymiseeni saakka, joka toivottavasti tapahtuu mahdollisimman pian.
–Olavi Pelkonen, 10.9. 2002

Suullinen tentti on unohdettu

Miksiköhän yliopisto tuntuu tarttuvan kuin bullmastiffi jalkaan joihinkin yliopistolaitoksen "keskiaikaisiin" riitteihin, mutta paljon merkittävämpiä ja akateemista henkeä paremmin edustavia perinteitä unohdetaan surutta. Mielestäni on suomalaisen yliopistolaitoksen häpeä, että perinteinen suullinen tentti on jokseenkin unohdettu. Varsinkin opintojen loppuvaiheessa, syventävien opintojen kohdalla ja jatko-opinnoissa suullinen tentti olisi nykyisiä kirjallisia vastineitaan hyödyllisempi opiskelijalle. Sen lisäksi, että opiskelija tulisi harjoitelleeksi suullista viestintää, tenttitilaisuus voisi olla hedelmällistä vuoropuhelua. Tilaisuus, jossa opiskelija voisi jopa oppia hieman ajattelemaan, eikä vain suoltamaan päänsä tyhjäksi sinne ladatuista tiedoista.
–Sanna Yrjänä, 30.5. 2002

Yhteinen promootio on tärkeä

Oulun yliopiston promootioperinteisiin kuuluu, että sitä juhlivat kaikki tiedekunnat yhdessä. Koska lääketieteellinen tiedekunta on Kontinkankaalla jo muutenkin erillään muusta tiedeyhteisöstä, on hyvä, että se voi viettää tohtoripromootiotaan yhdessä muiden tiedekuntien kanssa.
   Toinen vaihtoehto on lyhentää promootioiden väliä. Olisiko kolme vuotta kuitenkin liian tiheä väli, kun järjestelytkin ovat varsin työläät?
–mukana ollut, 29.5. 2002

Viemärit auki

Vaikuttaa siltä, että Sharonin järjettömät toimet palestiinalaisia vastaan ovat rohkaisseet suomalaiset antisemiitit astumaan ulos kolostaan. He voivat näin avoimesti ja häpeämättä levittää mustaruttoansa juutalaisia vastaan. Heillä on jopa korkean tahon kristillinen siunaus.
   Kalevan toimittaja vitsailee siitä, mitä olisi tapahtunut Anne Frankille, jos tyttönen olisi selviytynyt hengissä. Hän olisi ollut vanha sharonin kannattaja. Kiitti Herra Hitler! Jouni Kesti myös levittää saastansa. Yliopistokaupungilla on todella kunniallinen lehti. Niin ja yliopistolaiset kirjoittavat siihen roskalehteen.
   Missä meidän rohkeat rotuopin arvostelijat lorvivat? Olisiko mahdollista arvostella Israelia sortumatta antisemitismiin? Eikö kukaan ole vielä ymmärtänyt antisemitismin olevan oire ja mittari yhteiskunnalisesta rappiotilasta ja henkisestä mitättömyydestä?
  Herätys yliopistolaiset!
–daniel attias, 9.4. 2002

Ymmärtämisen vaikeudesta, bis

Hyvin outo ja kummallinen tulkinta mun ironiasta (ks. "Ymmärtämisen vaikeudesta" alh.).
   Joten turhaa edes yrittää selittää, mihin ironiani kohdistuu.
–daniel attias, 5.4. 2002

Ymmärtämisen vaikeudesta

Daniel Attias (ks. "In memoriam..." alh.) on ottanut turvapaikanhakijoiden vaikean elämäntilanteen ja yleensä ulkomaalaisvihan huolensa kohteeksi. Samaa työtä teen minä täällä Tanskassa olemalla aktiivisesti mukana mm. Aalborgin NGO (Non Governmental Organisation) foorumissa, joka on järjestänyt nykyisen hallituksen rasistista linjaa vastaan mielenosoituksia, lähettänyt kirjelmiä Fogh Rasmussenille, yms..
   Danielin kirjoituksista saa sen käsityksen, että kaikesta muusta huolehtiminen onkin sitten joko turhanpäiväistä tai stalinistista. En ymmärrä miksi Daniel pitää koulutuksen yksityistämisen vastustamista taistolaisena ideana. Ainakin täällä Aalborgissa Attacin jäsenet ovat polittiisesti monenkirjavia - kyseessähän on poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö.
   En myöskään väitä, että miekanhiojaiset ovat maailman tärkein tapahtuma, mutta katsoin että promovendina (ja pasifistina) voin osallistua keskusteluun.
   Mielenkiintoista on myös huomata Danielin 'ulkomaalaisviha': Miksi ihmeessä seuraan Tietopistoa kaukana Tanskanmaalla?
–Pirkko Raudaskoski, 4.4. 2002

In memoriam

Taisto Sinisalo menehtyi. Tuli niin haikea olo, kun telkkari näytti Kristiina Halkolan Lenita Airiston suunnittelemine valkopolvisukkineen ja saparoineen. Mutta Taiston muisto elää: Wahlroos Sammon johdossa ja Satu Hassi mm. huolehtivat, että vallankumouksen aate jatkuu virkeänä XXI-vuosisadallakin.
   Oli muuten ihana ajatella, että tanskalaistunut Pirkko Raudaskoski (ks. "Yliopisto ja yhteiskunta..." alh.) seuraa valppaana – siellä sivistyneen maailman etuvartiossa – meidän edesottamuksia. Kuvitelkaa, raamatullisimmat patriarkaaliset vanhat partaukkelit ja akkelit petasivat salakavalasti tyyssijan Suomen viimeisille talebaneille! Onneksi juoni paljastui. Radiot ja televisiot keskeyttivät lähetyksensä. Hesari puuttui asiaan. Koffi Annan ja Nobel-komitea kutsuivat hätäkokouksia pohtimaan yliopistomme kauhistuttavaa tilannetta ja tuomitsemaan pyrkimykset palauttaa akateemiset naiset koteihinsa hellan ja nyrkin väliin, kun Aatun KKK-opit meinasivat unohtua.
   Kaiken lisäksi, tiedämme hyvin, että suunniteltu puhe oli itse asiassa ohut viinirypälelehti, jonka takana gloobalisoituvat uusliberalistit, uusfasistit, uuskolonialistit ja uusavuttomat punoivat juoniaan työväenluokkaa vastaan.
   Pirkon viestissä hän toi esiin tähän asti piilossa jääneen toisen juonen. Sovinistit kokivat rökäletappion ja lähtivät noloina häntä koipien välissä, mutta militaristien karvat tulivat siitä paremmin näkyviin. Mokomat miekkojen kalistelijat, sotahulluuden levittäjät!
   Pois miekat promootiosta! Sirppi ja vasara tilalle !
   Mutta Pirkkoseni, unohdit jotain olennaista! Patriarkaalinen, militaristinen promootiokulkue menee ev-lut-kirkkoon! Halutaanko kaiken kukkuraksi vahvistaa papiston valtaa?! Entäs vapaa-muurarit? teosofit ? muslimit ? zoroastrilaiset ? hinduistit? roomalaiskatoliset ? oman navan ja auringon palvojat ? Yritetäänkö tietoiseti häpäistä heidän vakaumuksiaan ? pakkokäännyttää heidät oikeaan uskontoon ?
   Katsokaamme kuitenkin tulevaisuuteen luottavaisin silmin: Taiston henki elää!
–Daniel Attias, 4.4. 2002

Yliopisto ja yhteiskunta – arjessa ja juhlassa

Tervehdys Tanskan Aalborgista, jonka yliopiston Northern Light -nimiseen
englanninkieliseen verkkolehteen olen kirjoittanut yhdessä Paul McIlvennyn
ja Inger Lassenin kanssa jutun "McUniversity: The End of Public Education
As We Know It?". Ajattelin, etta se voisi kiinnostaa niitä Oulun
yliopistolaisia, joita pohdituttaa koulutuksen yksityistäminen.

* * *
Olen seurannut Tietopiston verkkoliitteestä miekanhiojaisten juhlapuheista
käytyä keskustelua.
   Jos ymmärrämme yhteiskunnan ja yhteisöjen rakentuvan jäsenten sanoissa ja teoissa, osallistumalla seremoniaan me promovendit toteutamme osaltamme tietynlaisia arvoja ja käytänteitä. Muistuttaisinkin, että vaikka hiojaisissa puhuttaisiin myös miehille, väkivallan kunnioitus säilyy yhä: siellä teroitetaan oikeaa teräasetta, eikä osuvaa kielikuvaa.
–Pirkko Raudaskoski, 2.4. 2002

Linnanmaalla on erinomainen ruoka!

Minua harmittaa monien linnanmaalaisten jatkuva turha narina ruoan laadusta. Sama negatiivinen asenne tuli esille Tietopiston äskettäisessä kyselyssä. Ruoan laatua ja lounasilmapiiriä ei kehitetä tällaisilla kyselyillä, jossa mielipide ilmaistaan hetken mielijohteesta on-ei -valinnalla.
   En ole koskaan nähnyt tai kuullut, että kysyttäessä, onko ruoka tässä koulussa, varuskunnassa tai yliopistossa hyvää, vastaukset olisivat olleet myönteisiä, vaikka ruoka sinänsä olisi kuinka laadukasta. Suomalaiseen perusluonteeseen ilmeisesti kuuluu, että vain negatiivinen palaute annetaan, ja positiivisesti talon ruokatarjonnasta ajattelevat eivät korota ääntään.
   Minun mielestäni ruoan laatu on Linnanmaalla erinomainen ja hinta kohdallaan. On selvää, ettei suurkeittiön ruokaa saa aina pysymään huippukunnossa koko pitkää päivää, ja että raaka-aineiden laadussa on vaihtelua. Ja voihan kokillekin sattua huono päivä. Onnistuvatko muka tutkijoiden kokeet sataprosenttisesti joka päivä?
   Jos joskus tuntuu, ettei peruslounas tai kasvisvaihtoehto maita, niin wokkilinjaston ja herkkukeitaan tarjonta kestää minkä tahansa hinta-laatu -vertailun. Muutama esimerkki: kun syö lounaaksi fasaania madeirakastikkeessa 8 eurolla, kuka voi valittaa? Normaalisti samanlaisesta herkusta saa pulittaa vähintään 25 euroa. On salaattibaari, pizzapaikkoja ja buffet-ruokala. Muista yliopistoista tulleet vieraat ovat äimistelleet, kun heille tarjotaan "työmaaruokalassa" ateria, joka valmistetaan odottaessa ja muistuttaa enemmän ravintola-annosta kuin arkilounasta.
   Olen itse syönyt Linnanmaalla päivittäisen lounaan 17 vuotta kaikkia vaihtoehtoja tasaisesti nauttien, ja en voi kuin ihmetellä ruoan laadun ja valikoiman parantumista tuona aikana. Vielä suurempi on kontrasti omiin opiskeluaikoihini, jolloin syötiin kaupungin baareissa. Niissä ainoat tunnetut vihannekset olivat etikkapunajuuri ja suolakurkku. Olen ruokaillut useilla kampuksilla ja tutkimuslaitoksissa sekä Suomessa että ulkomailla, ja vertailu mairittelee Oulua. Pidän itseäni melko vaativana asiakkaana, mutta harvoin olen poistunut lounaalta pettyneenä.
   Kehittämisideoita toki aina tarvitaan. Itse olin harmissani, kun mainio arkijuoma, I-olut poistui ainakin Julinian valikoimista. Mutta turha marina pois, ideat suoraan ravintoloiden henkilökunnalle, ja kaikki lounaalle, jossa työpäivän rutiinit mukavasti katkeavat ja jossa moni hyvä idea on syntynyt, kun pöytäseurana on muitakin kuin se oma kuppikunta!
–Esa Hohtola, 22.3. 2002

Tee mitä sanon, älä tee niinkuin minä!

Mikä ihmeellinen maailma!
   No tavallisena pikkuopettajana olen saanut ilmoituksen kurssista, jotta voisin vihdoin älytä, miten miekkosena olen läpimätä kieroutunut macho:
   YLIOPISTO - SEKSUAALISTUNEET PROSESSIT
  Hassuinta koko jutussa on, että jotkut - niin tietenkin ei ihan määräaikainen yliopistolainen tai riviopettaja - saavat AVOIMESTI eikä piilossa harrastaa julkisesti "seksuaalistuneita prosesseja" eli käyttäytyä niin ja näin no vaikkapa pikkujouluissa halventavalla tavalla naiskolleegoja kohtaan, mutta viralliset tai vakaumukseltaan skandinaaviset feministit eivät ole kovin innostuneet ottamaan kantaa. Se voisi haitata ulkopuolisen rahan saantia ja urasuunnitelmia.
   Joku pöljä Ahde lensi pois virastaan vähemmästä ja pienimmillä näytöillä.
Joku eteläisen yliopiston professori sai valita: eläke tai julkinen häpeä kostean juhlimisen jälkeen, jonka pääteema oli seksi ja viina.
   Toinen juttu samasta jumalallisesta korvaamattomasta henkilöstä on ikuisesti pakastetut virat.
   Onko laki ja moraali sama kaikille vai riippuuko onko ko. henkilö tietyssä yhteiskunnallisessa asemassa?
   Laitoksen johtajana olen joutunut lähettämään ukaaseja raukoille lehtoreille, jotka olivat olleet virkavapaalla 2 vuotta: ota virkasi takaisin tai jätä eroanomus.
Ensi kerralla puollan kaikki mahdolliset virkavapausanomukset.
–Daniel Attias, 20.3. 2002

Yliopiston taidekokoelmat

Yliopiston kokoelmiin lahjoitetaan paljon mm. muotokuvia. Olisikin kiinnostavaa tietää, mitä taideteoksia ja keiltä taiteilijoilta kuuluu yliopiston omíin tai tänne sijoitettuihin kokoelmiin. Ja missä työt sijaitsevat.
   Lisäksi olisi tarpeen tietää kuvien taustaa eli esim. mitkä ovat kuvatun henkilön ansiot jne. Lisäksi taiteilijasta lyhyt esittely.
   Tällainen luettelo olisi hyvä ja tarpeellinen lisä yliopistomme esittelyssä ja varmaan sellaista tarvitaan tutkimuksessakin jos ei nyt niin myöhemmin..
–Elämä lyhyt, taide pitkä, 13.3. 2002

Humanismin nollapiste

Puhe kumppanille, puhe naiselle, puhe kopiokoneelle jne... eikö tämä kuvaa, kuinka tämä talo on sisäänlämpiävä ja skitsofreeninen? Että tuhlataan niin paljon älyä ja energiaa asioihin, jotka eivät kiinnosta ketään! tai anteeksi joku pieni ryyppykunta. Milloin arvoisat ns. viran puolesta humanistit ottavat kantaa ajan todellisiin polttaviin kysymyksiin?!
   1. Ruvetaan kansanedustaja- ja ministeritasolla leimaamaan inkeriläisiä rosvoiksi ja rikollisiksi ? Puhutaan "kunniavelasta". Voi miten kunniatonta puhetta! Hävettävää! En huomannut, että kukaan olisi vielä protestoinut?
   2. Joku eduskunnan valiokunnassa surkuttelee viimeisen Kaurismäen elokuvan jälkeen, että tuo petturi vie maailmalle kuvan leipäjonoista Suomessa! Tämä on niin uskomatonta, että ihmettelen harrastavatko ns. humanistit strutsipolitiikkaa? Pää oman napapensaaseen!
   Miten voi olla mahdollista, ettei sanota mitään kun joku tärkeä politiikko sekoittaa taiteen ja propagandan. Pitääkö tästedes näyttää maailmalle vain punaposkisia suomilapsosia, joilla on platinakännyköitä yms.
   Ja miten halveksitaankaan ulkomaalaisia! Ihan kuin joku elokuvahullu jossain esim. Ranskassa ottaisi Kaurismäen elokuvia autenttisina dokumentteina elämästä Suomessa! Haloo! Herätys Suomen politiikot!
   3. Taas joku ministeri tuo esiin hyvin näkyvästi kuinka ulkomaalaisväestö on täynnä konnia ja rikollisia. Prosentit puhuvat selvää kieltä! Vai puhuvatko? Eikö tilasto ole eräs valheen laji? Riippuu kai lasketaanko, mikä on verrattavissa.
   Joka tapauksessa on hyvin turvallista liikuskella jossain kaupassa tai kadulla jos on vähän mutakuonon näköinen tämmösten lehdistökampanjoiden ja puheiden jälkeen!
   Että jotkut kehtaavat tokaista, että täällä ei ainakaan ole Le Penejä! Ei tarttekaan olla, kun täällä "normaalin", "kunniallisen" puolueen merkittävä jäsen voi esittää rauhallisesti mitä iljettävimpiä asioita ulkomaalaisista.
   4. Muuten tiedetäänkö, että meidän läänissä on kaukaisista maista tulleita ihmisiä, joiden maailma on tuhoutunut. Heidät kidutettiin. Heidän rakkaimpansa tapettiin, poltettiin elävinä.
   Täällä heidän helvettinsä on pahentunut, koska he elävät kafkamaisessa maailmassa. Sosiaali- ja terveysalan ihmiset tekevät ihailtavaa humaania työtä heidän auttamiseksi. Valuitettavasti nämä turvapaikan hakijat elävät täysin epätietoisina siitä, mitä ulkomaalaisvirasto puuhailee.
   Hakemusten käsittely kestää 1, 2, 3, joskus jopa 6 vuotta. Turhaa silti kysyä mitään, saada välitietoja. Ei saa tehdä työtä, ei saa lähteä maasta ja sanoa: ei kiitos, lähden mieluummin kuolemaan kotimaahani.
   Eikö tämä ole ihmisrääkkämistä? Ja tämä ei tapahdu tuhansien kilometrien päässä, vaan bussimatkan päässä!
   Anteeksi vaan, mutta nämä vaahtoamiset puheista naisille tai paviaanille eivät kiinnosta tippaakaan. Laatikaa puheita ala-arvoisille poliitikoille ja ulkomaalaisviraston Kafkan opetuslapsille.
–Daniel Attias, 7.3. 2002

Muotokuvien henkilöt

Minäkin haluaisin Uteliaan (ks. "Muotokuvien henkilöt... " alh.) tavoin tietää keitä yliopiston seinillä olevat henkilöt ovat. Tiedoissa voisi näkyä myös tiedekunta/laitos ja milloin hän on yliopistossa vaikuttanut. Tällä hetkellä tunnistan yhden henkilön koska hän on kuulunut laitoksemme henkilökuntaan.
–Anni, 22.2. 2002

Re: Uusimuotoinen huutokauppa

Huutaja (ks. "Uusimuotoinen huutokauppa" alh.) on aivan oikeassa mitä tulee nykyiseen käytäntöön. Erinomainen ja kannatettava idea tuo nettihuutokauppa. Eikä sen toteuttaminenkaan pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ongelmaksi tai hankaluudeksi vain taitaa muodostua se, että kuinka poistoon menevät tavarat tulisivat sitten huutokaupattavaksi. On ilmeisestikin niin, että yliopiston omaisuutta poistoon merkittäessä on matkassa monta mutkaa ja byrokratian kiemuraa.
    Tämmöistä vaan ihmetellen.
–Heikki Hiiri, 21.2. 2002

Ei puhetta kumppanille

'Kumppani' on suunnilleen yhtä tylsä termi kuin 'parisuhde' eikä se tarjoa puheen laatijalle millään tavalla innostavaa lähtökohtaa. Voiko tällaisesta aiheesta saada syntymään mitään eleganttia?
    Paljon parempi vaihtoehto olisi sekä puhe naiselle miehen pitämänä että puhe miehelle naisen pitämänä. Tämä täyttää takuuvarmasti sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimuksen (jos puheenpitojärjestyksestä tulee riitaa, se voidaan arpoa!) sekä ottaa myös huomioon sen kiistämättömän tosiasian että me olemme naisia ja miehiä. Juuri kahden sukupuolen olemassaolo tekee kumppanuudesta hedelmällisen useammassa kuin yhdessä mielessä, ja se tarjoaa myös hedelmällisen lähtökohdan puheen laatijalle. Sitäpaitsi miehenä olen sitä mieltä, että naisten olisi jo korkea aika ruveta pitämään puheita miehille!
–Tuomo Nygren, 20.2. 2002

Uusimuotoinen huutokauppa

Yliopiston laitosten varastotilat täyttyvät nopeasti kaikenlaisesta käytöstä poistetusta tavarasta. Enintään kerran vuodessa toteutetut julkiset huutokauppatilaisuudet eivät riitä varastojen tyhjentämiseen.
   Paljon nopeampi ja modernimpi huutokauppa voitaisiin toteuttaa julkaisemalla netissä poistettavien tavaroiden luettelo. Tavarat luovutettaisiin tehtyjen tarjousten perusteella. Hyvin usein joku laitoksen henkilökunnasta olisi halukas ostamaan esimerkiksi vanhan tutun tietokoneen, mutta nyt pitää odottaa huutokauppaa, jossa tavara sitten hukkuu muitten joukkoon ja esimerkiksi näytöt hukkaavat keskusyksikkönsä. Juuri tietokoneiden arvo hiipuu vauhdilla niitä varastossa seisotettaessa.
   Uskon, että taloudellinen tulos olisi ainakin yhtä hyvä kuin huutokaupassakin ja menettely tarjouksineen olisi valtion poisto-ohjeiden mukainen.
–Huutaja, 15.2. 2002

Puhe tahkonpyörittäjälle

Eikös voitaisi ratkaista tämä juhlapuheongelma niin, että puhe suunnataan niille, joita aina viimeisenä väikkäreiden esipuheissakin kiitetään – omaa perhettä. Juhlissahan mukana ovat tahkonpyörittäjät (yleensä vissiin omaa perhettä), joten jos puhuttaisiin heille, niin saisivat sekä miehet että naiset lähitukijoina ja läsnäolevina vieraina kohteliasta arvostusta. Jos puhe naiselle jätetään entiselleen kaiken tämän keskustelun jälkeen, niin hävettää.
–Kenen juhlat ne oikein ovat, väittelijöiden vai joidenkin promotoimikunnan jäsenten?, 14.2. 2002

Yksi puhe lisää

Kalevassa (10.2.) mainittiin vuonna 1996 tarjotun yhtä puhetta lisää, puhetta miehelle. Olisiko se enää tänään liian radikaalia? Siitä voisikin tulla yhtä odotettu puhe kuin puheesta naiselle. Puheen pitäjistä ei varmaankaan tulisi olemaan puutetta ja hauskuutta saataisiin menoihin lisää molemminpuolisesti.
–Ei huonoa kompromissia, 10.2. 2002

Muotokuvien henkilöt ja tekijät näkyviin

Yliopiston käytävien seiniltä katsoo ohikulkijaa arvokkaan näköisiä henkilöitä. Keitä he ovat ja ketkä ovat muotokuvien tekijät? Olisi mukavaa, jos taulun lisäksi seinässä olisi kyltti, josta löytyisi senkaltaista tietoa.
–Utelias, 10.2. 2002

---