Väittelijä
Filosofian kandidaatti Eero Niemelä

Nykyinen työpaikka
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun toimipiste
puh. 020 575 1412 ja 040 773 2196

Tiedekunta ja laitos
Luonnontieteellinen tiedekunta, biologian laitos
puh. (08) 553 1062

Oppiaine
luonnontiede, biologia

Väitöstilaisuus
28.05.2004, klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopisto, Kuusamonsali (YB210)

Vastaväittäjä
Professori Hannu Lehtonen, Helsingin Yliopisto

Kustos
Professori Timo Muotka

Väitöskirja verkossa

Atlantin lohenpoikasen vuosittaiset ja kesänaikaiset tiheysvaihtelut pitkäaikaisessa seurantaohjelmassa
Menetelmät, kantojen tila ja tiheyksien odotusarvot

Väitöstutkimuksessa selvitettiin 25 vuoden ajan Tenojoen vesistössä lohenpoikastiheyksien ajallista ja alueellista vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä tutkimusmenetelmänä käytetyn sähkökalastuksen luotettavuutta. Lisäksi arvioitiin elinympäristömallin avulla lohenpoikasten tiheyksien tavoitetasoa. Tenojoen lohikannan rakenteen vaihtelua ja suhdetta poikasmääriin selvitettiin saaliiden ennustamista arvioitaessa. Tenojoen lohikannat vaihtelevat voimakkaasti, jolloin parhaimpina vuosina kappalemääräiset saaliit ovat olleet nelinkertaiset heikoimpiin vuosiin verrattuna. Tenon vesistöstä saatiin parhaimmillaan n. 60 000 lohta vuosittaisen saaliin ollessa n. 140 tonnia. Kannan vaihtelu on ollut suhteellisen säännönmukaista, jolloin hyvät kannat ovat toistuneet 6-8 vuoden välein. Pienten ja keskikokoisten lohien määrät saaliissa ovat lisääntyneet, mutta suurimpien lohien määrät ovat vähentyneet. Tenojoessa vanhempien lohenpoikasten tiheydet eivät ole lisääntyneet pitkällä aikavälillä, vaikka näin arvioitiin tapahtuvan vuosien 1989-1990 kalastuksen säätelytoimien seurauksena. Lohenpoikasten tiheyksien odotusarvoja ei ole saavutettu ja merkittävällä osalla hyvistä elinympäristöistä poikasmäärät ovat jääneet pieniksi. Poikasmäärän vähäisyys johtuu pitkällä aikavälillä liian pienestä kutukalamäärästä. Poikastiheydet heijastavat edeltäviä ja tulevia saaliita. Niitä voidaan käyttää kalastuksen säätelytoimia harkittaessa. Saaliissa havaittiin säännönmukainen riippuvuus peräkkäisinä vuosina eri-ikäisten lohien välillä. Kalastuksen säätelytoimet Tenojoessa, Norjan rannikolla ja Pohjois-Atlantilla ovat olleet merkittäviä ja niiden johdosta Tenojoessa ja Tenovuonossa on pystytty ylläpitämään monimuotoista lohenkalastusta.