Väittelijä
Filosofian maisteri Reija Satokangas

Nykyinen työpaikka
Oulun yliopisto, historian laitos, puh. (08) 553 3307

Tiedekunta ja laitos
Humanistinen tiedekunta, historian laitos, puh. (08) 553 3313

Väitöskirjan oppiaine
Suomen ja Skandinavian historia

Väitöstilaisuus
22.5.2004 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopisto, Linnanmaa, Raahensali (L10)

Vastaväittäjä
Dosentti Antti Häkkinen, Helsingin yliopisto

Kustos
Professori Jouko Vahtola

Mitä tapahtui kun teollisuus tuli Pohjois-Suomeen?

Pohjois-Suomessa väestö eli vuosisatoja maata viljellen ja karjanhoitoa harjoittaen. Elämänmeno oli vuosikymmenestä toiseen hyvin samankaltaista, mutta 1860-luvulla (metsä)teollisuuden tulo myös Pohjois-Suomeen vaikutti maaseudun muuttumiseen. Väitöskirjassa käsitellään sitä, mihin kaikkeen, miten ja miksi teollisuuden tulo agraarisen yhteisön ihmisten elämässä vaikutti.

Suomessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tapahtunutta demografista, yhteiskunnallista, taloudellista ja mentaalista murrosta on aiemmin tarkasteltu pääasiassa teollisuusyhteisöjen näkökulmasta. Vaikka ilmiö on Suomen historiassa keskeinen sitä ei ole tätä ennen juurikaan katsottu maaseudun ihmisten elämänmenon kannalta.

Teollisuuden merkittävin vaikutus Kemijokisuun väestökehitykseen oli positiivisella muuttoliikkeellä. Kemijokisuuhun tuli työväestöä Viipurin läänistä ja Lounais-Suomesta asti. Väestöhistorialliset muutokset merkitsivät myös yhteiskunnallista muutosta. Alueen väestön sosiaalinen rakenne ja sosiaaliset suhteet muuttuivat. Tässä on varmasti juurensa myös Kemin poliittisen värikartan myöhemmällekin syvälle punaisuudelle.

Taloudellisesti teollisuus toi konflikteja. Kalastus ja sahateollisuuden vaatima uitto olivat intresseiltään vastakkaisia; tukki ja lohi eivät mahtuneet samaan jokeen, mikä tulehdutti suhteita. Samoin työttömyys ja toimeentulon suhdanneherkkyys olivat teollisuuden negatiivisia seurauksia. Positiivinen seuraus oli elintarvikkeiden kysynnän nousu, mikä osaltaan sai Kemijokisuun tilalliset vihdoin suuntaamaan toimintatarmonsa joelta pelloille.

Yhteiskunnalliset intressit kiristyivät, ja lopulta kansalaissota ja sen jälkinäytös repäisi Kemijokisuun väestön poliittisesti kahtia. Teollistumisen tulo perinteiseen maaseutuyhteisöön toi myös ihmisten ajattelutapoihin ja elämänmenoon uutta. Monen mielestä se toi paljon uutta paheksuttavaa: pyhätyö, siveyden puute, rikkirepivä puoluemieli, aviottomat lapset nähtiin teollisuuden turmiollisiksi seurauksiksi. Kemijokisuun kehitys poikkesi muista teollisuusyhteisöistä selvästi siinä, että paikallisen agraariyhteisön väestö ei hakeutunut saha- tai tehdasteollisuuteen töihin; Kemi-yhtiön ja Veitsiluodon työväestöstä vain 10 prosenttia oli lähtöisin Kemin maalaiskunnasta.

Kemijokisuussa uusi teollinen ja vanha agraarinen yhteiskuntamuoto eivät sulautuneet keskenään. Agraariyhteisö muuttui murroksessa, mutta ei teolliseksi, eikä murros merkinnyt tradition tukahduttamista.

Kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa tietoja on haettu väestötilastoista ja kirkonkirjoista, eri viranomaisten kertomuksista, teollisuuslaitosten arkistoista, haastatteluilla, sanomalehdistä ja kaunokirjallisuudesta. Nyt kun maaseutu on EU:hun liittymisen myötä jälleen murrosvaiheessa on mielenkiintoista tarkastella, miten agraarinen Suomi selvisi teollisuuden tuomasta murroksesta reilut sata vuotta sitten.