Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Olli Savola

Nykyinen työpaikka
Puolangan terveyskeskus
puh. (08) 719 32
Tornion terveyskeskus
puh. (016) 432 11

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta
Neurologian klinikka, OYS
puh. (08) 315 4517

Oppiaine
kliininen traumatologia ja neurologia

Väitöstilaisuus
11.6.2004 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
OYS, luentosali 8

Vastaväittäjä
Dosentti Juha Öhman, Neurokirurgian klinikka, HUS, Helsinki

Kustos
Professori Matti Hillbom

Väitöskirja verkossa

Aivovammojen diagnosointiin uusi menetelmä

Tapaturmaiset aivovammat ovat suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Aivovammat aiheuttavat kuolleisuutta, sairastavuutta, työkyvyttömyyttä, selviytymättömyyttä ja henkistä sekä sosiaalista kärsimystä. Suomessa aivovamman saa vuosittain 15 000–20 000 henkilöä.

Alkoholi ja aivovammat liittyvät toisiinsa. Alkoholi vaikeuttaa olennaisesti aivovammapotilaan alkututkimista ja huonontaa myös aivovammasta toipumista. Alkoholin käyttöön liittyvistä aivovammoista on kuitenkin vain vähän tutkimuksia.

Aivovamman toteamiseen on kehitteillä uusi menetelmä, joka helpottaa myös humalassa olevan potilaan tutkimista. Verestä mitattava proteiini S100B nousee, kun aivokudosta tuhoutuu.

Tutkimuksessa selvitettiin proteiini S100B:n käyttöä aivovammojen alkudiagnostiikassa sekä humalajuomisen ja aivovamman yhteyttä. Keräsimme Oulun yliopistollisessa sairaalassa 385 potilaan tutkimusaineiston. Potilaiden luvalla otimme heiltä verinäytteitä ja haastattelimme heidät elämäntapojen ja oireiden selvittämiseksi.

Proteiini S100B osoittautui hyväksi menetelmäksi todeta aivovamma ja se ennustaa myös aivovammasta toipumista. Parhaiten S100B onnistui kuitenkin aivovamman poissulkemisessa: jos S100B on päänsä loukanneella henkilöllä normaali, tällä ei todennäköisesti ole aivovammaa.

Suomalainen humalahakuinen juomistyyli osoittautui tutkimuksessa vahvaksi riskitekijäksi loukata päänsä: yli 1,5 promillen humala lisää riskin yli kolmikertaiseksi ja 2 promillen humala lähes kymmenkertaiseksi muihin vammapotilaisiin verrattuna. Vammapotilaat olivat heti tapaturman jälkeen motivoituneita muuttamaan juomistapojaan. Lyhytkestoisen alkoholineuvonnan eli mini-intervention on todettu vähentävän alkoholin juomista ja vammapotilaiden riskiä loukkaantua uudelleen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes kaikki alkoholin vaikutuksen alaisena loukkaantuneet olivat juoneet alkoholia haitallisesti pitkäänkin. Tästä päädyttiin ajatukseen, että kaikki alkoholin vaikutuksen alaisena loukkaantuneet olisikin syytä ohjata mini-interventioon. Näin voitaisiin vähentää uudelleen loukkaantumisia ja vähentää vammoista aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.