Väittelijä
Kasvatustieteiden maisteri Mikko Saari

Tiedekunta ja laitos
Kasvatustieteiden tiedekunta, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö
08 632 2622

Oppiaine
Kasvatustiede, didaktiikka

Väitöstilaisuus
8.12.2006 klo 12.00

Väitöstilaisuuden paikka
Martti Helan sali, Seminaarinkatu 2, Kajaani

Aihe
Kielikylpyopetuksen kulttuuripedagoginen perusta

The Cultural Pedagogical Basis of Immersion Education

Vastaväittäjä
Professori Siv Björklund, Vaasan yliopisto

Kustos
Professori Juhani Suortti

Väitöskirja

Kielikylpyopetuksen mallilla voidaan kasvattaa ja tukea lapsen kulttuuri-identiteetin kehitystä

Väitöskirjassa tutkitaan kielikylpyopetuksen pedagogiikkaa. Tutkimus on ensimmäinen alaa käsittelevä kasvatustieteellinen väitöskirja. Teoreettisen tekstianalyysiin perustuvan tutkimuksen lähtökohtana on kielikylpyopetuksen didaktinen ongelma, millä tarkoitetaan tutkimustradition lingvistiikkapainotteisuutta sekä opetuksen käytäntöjen pedagogis-teoreettista perustelemattomuutta. Tutkimuksessa teoretisoidaan poikkitieteellisesti kielikylvyn edistyksellisiä opetuskäytänteitä, jäsennetään opetusmuodon kasvatusteoreettista perustaa ja muodostetaan kielikylvylle kulttuuripedagoginen kasvattavan opetuksen malli. Malli abstrahoituu neljään tekijään, kulttuuriin, kieleen, tietoon ja sosiaaliseen toimintaan, joiden tasapainoinen huomiointi opetussuunnitelmassa ja sen toteuttamisessa mahdollistaa henkisen kasvun tukemisen pelkän oppimisen sijasta.

Kielikylvyn kulttuurisia perusteita arvioidaan kysymällä, miksi suomenkielisiä lapsia opetetaan ruotsin kielellä, vaikka tilalle olisi tarjolla yleisen käsityksen mukaan hyödyllisempiä kieliä. Kansainvälistyvässä Suomessa suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin merkitykset korostuvat. Jos suomalaisuus perustetaan kieleen, voidaan kysyä, onko suomenruotsalaisuus etnisyyttä. Ruotsin kielen merkitystä suomalaisessa koulujärjestelmässä ei voida siten kyseenalaistaa vieraitten kielten hyötynäkökulmiin vedoten. Kansainvälisyyden suhde identiteettiimme on ymmärrettävissä lokaalisista osista rakentuvan kansallisen perintömme kautta.

Kielikylvyn didaktisia perusteita tarkastellaan kasvatuspsykologian ja -filosofian valossa. Lapsen henkisen kasvun perusta on toisaalta identiteetin kehityksessä ja toisaalta syvällisemmän olemuksellisuuden, lapsen minuuden hyväksymisessä, eli itsetuntemuksen kehityksessä. Tutkimuksessa väitetään, että tieto ja toiminta, joilla on suunta, kasvattavat. Suunta on vain pois yksilöstä itsestään. Se on toiminnallisesti toisessa ihmisessä ja tiedollisesti lokaalisen elämän merkityksellisissä kulttuurin osatekijöissä. Kulttuurisesti merkittävät tekijät opetuksen sisältöinä tukevat lapsen identiteetin kehittymistä. Lapsen itsetuntemuksen kehitystä tuetaan aidosti sosiaalisella toiminnalla, jossa suvaitaan yksilölliset erot tiedoissa, taidoissa ja toiminnan intensiteetissä. Muodostettu näkemys poikkeaa normaalista koulussa vallitsevasta hyötymoralistisesta tiedon- ja toiminnankäsityksestä, jossa koulutuksen tavoitteet perustuvat välittömän yksilöllisen hyödyn saavuttamiseen.