 |
|
oulun.yliopisto(at)oulu.fi |
 |
| VIESTINTÄPALVELUT |
Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa
Väittelijä Tiedekunta ja laitos Oppiaine Väitöstilaisuus Väitöstilaisuuden paikka Aihe Tucked away between Norway and Norland. Population, livelihood and land ownership in Enontekiö from 1550 to 1808 Vastaväittäjä Kustos
Norjan ja Norlannin välissä. Enontekiö 1550–1808. Asukkaat, elinkeinot ja maanhallinta Tutkimus käsittelee lapinmaiden, erityisesti Enontekiön Lapin asutuksen, elinkeinojen ja maankäytön historiaa n. vuosina 1550–1808. Työssä tarkastellaan kolmea asutuselementtiä, pyyntisaamelaista asutusta, poronomadista asutusta ja uudisasutusta sekä näiden asutuselementtien kehitystä ja keskinäisiä suhteita. Lisäksi painotutaan tutkimaan eri asutuselementtien suhdetta luontaismuodossa oleviin resursseihin, maahan ja veteen. Tutkimuksen yhtenä näkökulmana on kruunun lapinpolitiikka: millä tavalla kruunu pyrki saamaan jalansijaa lapinmaista ja millä tuloksilla se harjoitti omaa normiohjaustaan. Tutkimus pyrkii myös valottamaan, mikä vaikutus 1600- ja 1700-lukujen lappologeilla oli kruunun lapinpolitiikan hahmottumiseen. Tutkimustulosten mukaan ns. pyyntisaamelainen asutus katosi Enontekiöltä, kuten myös Kemin Lapista Inaria myöten 1800-luvun alkuun mennessä. Osa pyynti- tai metsäsaamelaisista ryhtyi uudisasukkaiksi omilla veromaillaan. Nomadinen porojoen laidunnukseen perustuva asutus vahvistui 1700-luvulla erityisesti läntisissä lapinmaissa. Poromäärän kasvu johti laidunnusresurssien ehtymiseen vanhoilla veromailla. Sen seurauksena nomadinen talous alkoi levitä itään päin. Talonpoikainen uudisasutus alkoi levitä Lappiin 1600-luvulla. Kemin Lappi kolonisoitui jo 1700-luvun alussa. Sen sijaan läntisiin ja eteläisiin lapinmaihin uudisasutus levisi vankemmin vasta 1700-luvun jälkipuolella. Uudisasutuksen vuoksi pyyntisaamelainen kulttuuri joutui luopumaan asemistaan. Kruunu tuki voimakkaasti uudisasutusta lapinmaissa 1600-luvun lopulta lähtien. Kruunun politiikassa oli puhdasta pragmatismia, mutta myös aatteellis-poliittisia painotuksia, joiden puitteissa varsinkin pyyntiä harjoittavat metsäsaamelaiset nähtiin arvottomana, katoavana kulttuurina. Metsäsaamelaisuutta ja ylipäänsä saamelaisuutta arvotettiin representaatioilla, joissa saamelaiset nähtiin hyvin huonontavassa valossa. Kruunun ja kirkon harjoittamassa politiikassa saamelaisten akkulturoiminen talonpoikaiskulttuuriin muodostui tärkeäksi elementiksi. |
|
|