Yliopiston etusivulle
University in English
Opiskelemaan yliopistoon
Tiedekunnat ja laitokset
Yliopiston kirjasto

> Väitöstilaisuudet
> Väittelijän ohjeet
> Väittelijän ilmoittautumislomake
> Väittelyyn liittyvät tilaisuudet ja perinteet
> Väitökset 2013
> Väitökset 2012
> Väitökset 2011
> Väitökset 2010
> Väitökset 2009
> Väitökset 2008
> Väitökset 2007
> Väitökset 2006
> Väitökset 2005
> Väitökset 2004
> Väitökset 2003
> Väitökset 2002
> Väitökset 2001
> Väitöskirjan julkaisemisen ja jakelun ohjeet julkaisupalvelujen sivulla
viestinta(at)oulu.fi
puh. 0294 480 000
faksi (08) 553 4112
PL 8000
90014 Oulun yliopisto
Väittelijä
Filosofian maisteri Juuso Olkkonen
Tiedekunta ja laitos
Luonnontieteellinen tiedekunta, fysiikan laitos
08 553 1280
Oppiaine
Fysiikka
Väitöstilaisuus
12.11.2010 klo 12
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, OP-sali (L10)
Aihe
Finite difference time domain studies on sub-wavelength aperture structures
FDTD-tutkimuksia aallonpituutta pienemmistä apertuurirakenteista
Vastaväittäjä
Professori Ilkka Tittonen, Aalto-yliopisto
Kustos
Dosentti Seppo Alanko
Metalliapertuureilla ultrapieniä valopisteitä
Vapaassa tilassa optisen valopisteen pienintä mahdollista kokoa rajoittaa valon taipuminen eli diffraktio. Monien optisten teknologioiden, kuten mikroskopian, tiedontallennuksen ja litografian, suorituskyky onkin juuri diffraktion rajoittama. Luomalla diffraktiorajaa pienempiä valopisteitä, ns. ultrapieniä valopisteitä, voidaan näiden teknologioiden suorituskykyä parantaa merkittävästi.
Väitöstyössä tutkitaan yksinkertaista tapaa ultrapienen valopisteen muodostamiseksi. Valaisukeilan kokoa rajoitetaan pienellä metallikalvossa olevalla apertuurilla. Optisilla aallonpituuksilla metallipinnat ovat läpinäkymättömiä ja heijastavat valoa peilipinnan tavoin, joten valo läpäisee metallikalvon vain apertuurin kohdalta. Klassiset diffraktioteoriat kuitenkin ennustavat, että paljon aallonpituutta pienempien metalliapertuurien valonläpäisykyky on niin alhainen, että niitä ei ole edullista hyödyntää käytännön sovelluksissa. Väitöstyössä havainnollistetaan Maxwellin yhtälöihin perustuvien laskennallisten mallien avulla, että valon kulkua ultrapienien apertuurien lävitse voidaan tehostaa huomattavasti. Työssä havaitaan, että läpäisykyky riippuu erityisesti apertuurin dielektrisestä täytteestä, geometrisesta muodosta, metallikalvon pintarakenteesta ja valon polarisaatiotilasta.
Apertuurirakenteiden erikoisten optisten ominaisuuksien johdosta niille nähdään sovelluksia monissa eri teknologioissa ulottuen aina magneettisesta tiedontallennuksesta biosensoreihin ja aurinkokennoihin. Yhtenä esimerkkinä väitöstyössä tarkastellaan DVD-levyn tallennustiheyden kasvattamista levyn sisässä sijaitsevan epälineaariseen materiaalikerrokseen perustuvan apertuurirakenteen avulla.