Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Filosofian maisteri Tiina Suopajärvi

Tiedekunta ja laitos
Humanistinen tiedekunta, kulttuuriantropologia
(08) 553 3330

Oppiaine
Kulttuuriantropologia

Väitöstilaisuus
22.1.2010 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210)

Aihe
Sukupuoli meni metsään – Luonnon ja sukupuolen polkuja metsäammattilaisuudessa

Vastaväittäjä
Dosentti Anja Nygren, Helsingin yliopisto

Kustos
Professori (emer.) Jukka Pennanen

---

Miehiseen voimaan ja asiantuntijuuden monopoliin nojaava metsäammattilaisuus murroksessa

Tällä hetkellä kriisissä oleva suomalainen metsätalous on käynyt läpi moni murroksia yli satavuotisen historiansa aikana. Väitöskirjatutkimus keskittyy näistä metsienkäyttöön ja -suojeluun liittyvän keskustelun yhteiskunnalliseen laajenemiseen ja tiukasti sukupuolittuneen metsäammattilaisuuden horjumiseen 1960-luvulta alkaen. Tutkimuksessa metsätalousinsinöörit pääsevät kertomaan omia kokemuksiaan kyseisistä muutoksista.

Naiset pääsivät opiskelemaan metsäopistoihin ensimmäisen kerran vuonna 1965. Tuohon saakka yhtenä sisäänpääsyvaatimuksena oli ollut asepalveluksen suorittaminen. Väitöstutkimus osoittaa, miten ensimmäiset metsäteknikon ammatin valinneet naiset ovat joutuneet taistelemaan oikeudestaan metsäammattilaisuuteen. He saivat epäilevän vastaanoton niin miesopiskelijoilta, miesopettajilta kuin miesmetsänomistajiltakin. Tutkimuksesta ilmenee, että vaikka naisten määrä metsäopistoissa on 40 vuodessa vakiintunut 30 prosentin tienoille, joutuvat naiset yhä 2000-luvun alussa perustelemaan omaa osaamistaan ja asiantuntemustaan metsäammattilaisina. Myöskään uralla eteneminen ei ole naisille yhtä helppoa kuin miehille. Maskuliiniseen voimaan perustuva metsätyömiehen ihanne näkyy tutkimuksessa tarkasteltavien metsäammattilaisten elämäkerrallisissa haastatteluissa, vaikka he eivät itse työssään fyysistä voimaa tarvitse.

Tutkimuksessa metsäammattilaiset kuvaavat oman metsäsuhteensa olevan käytännöllisempi, läheisempi ja monipuolisempi verrattuna ympäristöaktivistien metsäsuhteeseen. Tutkimus kuitenkin osoittaa metsäammattilaisten luontosuhteen perustuvan yleensä jo lapsuudessa alkaneeseen metsän taloudelliseen hyödyntämiseen, jolle muut arvot ovat alisteisia. Heidän metsäsuhteensa on lisäksi hyvin sosiaalinen ja ihmiskeskeinen. Ympäristöaktivistien ja metsäammattilaisten toistuvasta vastakkainasettelusta huolimatta nojaavat molemmat metsänkäytön perusteluissaan samoihin argumentteihin: metsien kansalliseen merkitykseen ja metsänhoidon vankkaan luonnontieteelliseen perustaan. Naiset ja vaatimukset metsiensuojelusta on otettu metsäalalla vastaan ristiriitaisin tuntein, mutta näiden seurauksena tämä entinen ”Suomen puujalka” eli metsäammattilaisuus on muuttunut hieman avoimemmaksi, moniarvoisemmaksi ja sosiaalisemmaksi.