Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Petri Volmanen

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos/anestesiologia

Oppiaine
Anestesiologia

Väitöstilaisuus
26.2.2010 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Lapin keskussairaalan auditorio, Ounasrinteentie 22, Rovaniemi

Aihe
Intravenous patient controlled analgesia with remifentanil in early labour

Synnytyksen avautumisvaiheen kivun hoito laskimonsisäisellä potilaan itseannostelemalla remifentaniililla

Vastaväittäjä
Professori Lars Irestedt, Karoliininen Instituutti, Tukholma

Kustos
Professori Seppo Alahuhta

Väitöskirja

---

Synnytyksen avautumisvaiheen kivunhoito laskimonsisäisellä potilaan itseannostelemalla remifentaniililla

Synnytyskivun hoitoon on käytettävissä keinoja, joista tehokkaina voidaan pitää ainoastaan selkäpistoa vaativia puudutuksia ja kohdunkaulan puudutusta. Tilanteissa, joissa edellä mainittuja keinoja ei voida käyttää, ei ole ollut tehokasta ja sivuvaikutuksiltaan hyväksyttävää rutiinimenetelmää. Tämän väitöskirjan tutkimukset osoittavat, että 1990-luvulla käyttöön otettu erittäin lyhytvaikutteinen morfiininkaltaisesti vaikuttava kipulääke remifentaniili on synnytyskipulääkkeeksi sopiva. Sitä voidaan antaa synnyttäjille kunkin synnyttäjän ominaisuuksiin ja kivunlievitystarpeeseen sopiva annos. Lyhytvaikutteisuuden takia kivunlievitystä voidaan jatkaa lähelle synnytyshetkeä ilman, että tarvitsee pelätä vastasyntyneeseen kohdistuvia vaikutuksia.

Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joiden aikana yhteensä 114 synnyttäjää sai remifentaniilia kipuihin lyhyen ajan synnytyksen avautumisvaiheessa. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin synnyttäjien käyttämiä annoksia. Siinä remifentaniilin annosteluun käytettiin menetelmää, jossa synnyttäjä sai nappia painamalla lääkettä kuhunkin supistukseen ja annosta nostettiin, kunnes koettu kivunlievitys oli riittävä. Toisessa ja kolmannessa osatyössä uutta menetelmää verrattiin ilokaasuun ja epiduraalipuudutukseen. Vertailussa todettiin, että remifentaniilin antama kivunlievitys sijoittui teholtaan näiden perinteisten menetelmien väliin. Neljännessä tutkimuksessa todettiin, että menetelmän tehoa ei voitu lisätä ajoittamalla lääkkeen antamisen ajankohtaa kohdun supistuksiin. Sivutuloksena ilmeni, että kivunlievitysteho merkittävästi heikkeni, kun lääkkeen antamista jatkettiin. Tämä havainto on hyvä huomioida menetelmän jatkokehittämisessä. Tutkimuksissa remifentaniilia saaneista synnyttäjistä 81 % olisi jatkanut käytettyä kivunlievitystä, jos menetelmä olisi kuulunut rutiiniin. Pienelle osalle synnyttäjistä se ei antanut riittävää kivunlievitystä.

Sivuvaikutuksiltaan remifentaniili osoittautui hyvin siedetyksi. Remifentaniilia saaneet synnyttäjät kokivat nukuttavaa lääkevaikutusta ja huimausta. Lisähapen tarve todettiin kolmasosalla. Remifentaniili ei lisännyt pahoinvointia. Vaikka remifentaniilin antaminen tutkimukseen osallistuneille synnyttäjille synnytyssaliolosuhteissa oli turvallista, vaatii tämän uuden menetelmän käyttöönotto erityistä varovaisuutta ja tavanomaista tarkempaa synnyttäjän ja sikiön tarkkailua.