Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Psykologian maisteri, kasvatustieteen maisteri Marika Harila

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos
08 315 5101

Oppiaine
Psykologia

Väitöstilaisuus
17.6.2011 klo 12.00

Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 12

Aihe
Health-related quality of life in survivors of childhood acute lymphoblastic leukaemia

Terveyteen liittyvä elämänlaatu lapsuusiässä sairastetun lymfaattisen leukemian jälkeen

Vastaväittäjä
Dosentti Päivi Lähteenmäki, Turun yliopistollinen keskussairaala

Kustos
Professori Mikko Hallman

Väitöskirja

---

Leukemian lapsena sairastaneet kokevat elämänlaatunsa hyväksi, vaikka heillä esiintyy runsaasti hoidon jälkeisiä komplikaatioita

Akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) on yleisin pahanlaatuinen sairaus lapsuusiässä. Eloonjäämisprosentti on parantunut huomattavasti, ja on nykyään noin 80. Leukemiahoidon on arveltu olevan monien pitkäaikaisten haittavaikutusten taustalla. Haittavaikutukset voivat ilmetä jopa vuosia diagnoosin jälkeen, ja ne voivat heikentää huomattavasti sairaudesta selvinneiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli arvioida ALL:sta selvinneiden henkilöiden terveyteen liittyvää elämänlaatua pitkällä aikavälillä sekä selvittää, voidaanko ammatillisen kuntoutuksen avulla edistää heidän työllistymistään.

Neuropsykologiseen tutkimukseen osallistui 64 entistä ALL-potilasta. Heistä 44 oli saanut pään alueen sädehoitoa ja 20 pelkästään solunsalpaajahoitoa. Verrokkiryhmässä oli 45 tervettä nuorta aikuista. Lapsuudessa pään alueen sädehoitoa saaneilla ALL-taustaisilla nuorilla aikuisilla oli terveisiin verrokkeihin verrattuna selkeitä eteneviä puutoksia kognitiivisessa suoriutumisessa keskimäärin 20 vuotta diagnoosista. Ne entiset ALL-potilaat, jotka eivät olleet saaneet sädehoitoa, suoriutuivat huomattavasti paremmin, mutta heilläkin havaittiin kognitiivisen suorituskyvyn heikentymistä verrokkeihin verrattuna.

Yhteensä 74 entisen ALL-potilaan subjektiivista terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin Rand-36-mittarilla, masennusoireita Beckin masennustestillä (BDI-21) ja henkistä hyvinvointia General Health Questionnaire -mittarilla (GHQ-12). Verrokkiryhmässä oli 146 tervettä nuorta aikuista, jotka oli valittu paikallisesta väestörekisteristä. ALL-ryhmässä tutkittavien terveyteen liittyvää elämänlaatua mittaavat pisteet olivat hyvät verrokkiryhmään verrattuna, vaikka 70 prosentilla heistä todettiin merkittäviä hoidon fyysisiä haittavaikutuksia.

ALL-ryhmän pisteet olivat merkittävästi verrokkeja korkeampia kolmella kahdeksasta terveyteen liittyvän elämänlaadun osa-alueella. Ne potilaat, jotka olivat saaneet intensiivisintä solunsalpaaja- ja sädehoitoa, ja kärsivät vaikeista fyysisen toimintakyvyn myöhäishaitoista, saivat huomattavasti paremmat pisteet psyykkisen terveyden ja vitaalisuuden osa-alueilla kuin verrokit. ALL:sta selvinneet henkilöt raportoivat vähemmän masennusoireita, ja arvioivat psyykkisen hyvinvointinsa yhtä hyväksi kuin terveet verrokit.

Ammatillinen kuntoutuskurssi paransi ALL-selviytyjien fyysistä suorituskykyä ja vähensi ylipainoa, mutta ei kohentanut työllistymistä ja heikensi terveyteen liittyvää elämänlaatua. Tutkimustulokset antavat tukea sille, että repressiivinen adaptaatio saattaa vaikuttaa lapsuusiän leukemiasta selvinneiden subjektiiviseen hyvinvoinnin kokemukseen. Tutkimuksessa käytetyt elämänlaadun mittarit toimivat huonosti tässä ryhmässä.

Väitöstutkimus tuo esiin tarpeen hyvin organisoiduista seurantaklinikoista, joissa leukemian sairastaneiden toimintakyky ja kuntoutustarve pystytään arvioimaan kokonaisvaltaisesti.