Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Maarit Kangas

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, biolääketieteen laitos, lääketieteen tekniikka
08 537 6008

Oppiaine
Lääketieteen tekniikka

Väitöstilaisuus
15.12.2011 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Anatomian ja solubiologian luentosali A101, Aapistie 7A

Aihe
Development of accelerometry-based fall detection – from laboratory environment to real life

Kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistaminen – laboratoriokokeista käytäntöön

Vastaväittäjä
Professori Jaakko Valvanne, Tampereen yliopisto

Kustos
Professori Timo Jämsä

Väitöskirja

---

Kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistaminen

Kotona asuvista yli 65-vuotiaista kaatuu vuosittain kolmannes. Mikäli kaatunut ei kykene nousemaan omin neuvoin, avun saaminen saattaa viivästyä. Tämä suurentaa sekä laitoshoitoon joutumisen todennäköisyyttä että kuoleman riskiä. Erilaisia hälytysjärjestelmiä on kyllä saatavilla, mutta ikääntyneet eivät aina kykene käyttämään niitä tai eivät jostain syystä halua tehdä hälytystä. Tämän vuoksi automaattiselle kaatumishälyttimelle on tarvetta.

Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistusmenetelmä ikääntyneille. Menetelmässä mitataan vyötäröltä kiihtyvyystietoa, jonka perusteella tunnistetaan kaatumiseen liittyvä maahan iskeytyminen eli impakti ja makaava loppuasento. Menetelmää testattiin laboratorio-olosuhteissa keski-ikäisten testihenkilöiden ohjeistettujen testikaatumisten tuottamalla datalla.  Tulosten mukaan 95 prosenttia testikaatumisista tunnistettiin kaatumiseksi. Vääriä hälytyksiä ei syntynyt keski-ikäisten ja ikääntyneiden testihenkilöiden arkipäivän askareista.

Tunnistusmenetelmää testattiin myös kenttäkokeessa, jossa 16 ikääntynyttä hoitokodin asukasta piti vyötäröllään mittauslaitetta. Kuuden kuukauden aikana saatiin kerättyä kiihtyvyyssignaali viidestä kaatumisesta. Yksi niistä aiheutti lonkkamurtuman. Analyysin mukaan näiden todellisten kaatumisten kiihtyvyyssignaalit muistuttivat aiemmin käytettyjä testikaatumisia. Lonkkamurtumatapauksessa ennen impaktia mitatun liikkeen nopeus oli erittäin korkea. Vastaavaa ei havaittu tapauksissa, joissa oli merkkejä siitä, että kaatumista oli yritetty estää esimerkiksi tarttumalla kädellä tuoliin tai pöytään tai yrittämällä palauttaa tasapaino askeleita ottamalla. Kenttäkokeessa kaatumishälytysjärjestelmä tunnisti viisi kaatumista seitsemästä ja vääriä kaatumishälytyksiä oli noin yksi vuorokaudessa.

Tutkimuksessa saatua tietoa tosielämän kaatumisista voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä kaatumisten ehkäisyä, niiden mekanismin tutkimista sekä kaatumisen tunnistusta liikeanturien avulla.