Yliopiston etusivulle
University in English
Opiskelemaan yliopistoon
Tiedekunnat ja laitokset
Yliopiston kirjasto

> Väitöstilaisuudet
> Väittelijän ohjeet
> Väittelijän ilmoittautuminen
> Väittelyyn liittyvät tilaisuudet ja perinteet
> Väitökset 2012
> Väitökset 2011
> Väitökset 2010
> Väitökset 2009
> Väitökset 2008
> Väitökset 2007
> Väitökset 2006
> Väitökset 2005
> Väitökset 2004
> Väitökset 2003
> Väitökset 2002
> Väitökset 2001
> Väitöskirjan julkaisemisen ja jakelun ohjeet julkaisupalvelujen sivulla
viestinta(at)oulu.fi
puh. (08) 553 1011
faksi (08) 553 4112
PL 8000
90014 Oulun yliopisto
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Maarit Kangas
Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, biolääketieteen laitos, lääketieteen tekniikka
08 537 6008
Oppiaine
Lääketieteen tekniikka
Väitöstilaisuus
15.12.2011 klo 12
Väitöstilaisuuden paikka
Anatomian ja solubiologian luentosali A101, Aapistie 7A
Aihe
Development of accelerometry-based fall detection – from laboratory environment to real life
Kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistaminen – laboratoriokokeista käytäntöön
Vastaväittäjä
Professori Jaakko Valvanne, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Timo Jämsä
Kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistaminen
Kotona asuvista yli 65-vuotiaista kaatuu vuosittain kolmannes. Mikäli kaatunut ei kykene nousemaan omin neuvoin, avun saaminen saattaa viivästyä. Tämä suurentaa sekä laitoshoitoon joutumisen todennäköisyyttä että kuoleman riskiä. Erilaisia hälytysjärjestelmiä on kyllä saatavilla, mutta ikääntyneet eivät aina kykene käyttämään niitä tai eivät jostain syystä halua tehdä hälytystä. Tämän vuoksi automaattiselle kaatumishälyttimelle on tarvetta.
Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistusmenetelmä ikääntyneille. Menetelmässä mitataan vyötäröltä kiihtyvyystietoa, jonka perusteella tunnistetaan kaatumiseen liittyvä maahan iskeytyminen eli impakti ja makaava loppuasento. Menetelmää testattiin laboratorio-olosuhteissa keski-ikäisten testihenkilöiden ohjeistettujen testikaatumisten tuottamalla datalla. Tulosten mukaan 95 prosenttia testikaatumisista tunnistettiin kaatumiseksi. Vääriä hälytyksiä ei syntynyt keski-ikäisten ja ikääntyneiden testihenkilöiden arkipäivän askareista.
Tunnistusmenetelmää testattiin myös kenttäkokeessa, jossa 16 ikääntynyttä hoitokodin asukasta piti vyötäröllään mittauslaitetta. Kuuden kuukauden aikana saatiin kerättyä kiihtyvyyssignaali viidestä kaatumisesta. Yksi niistä aiheutti lonkkamurtuman. Analyysin mukaan näiden todellisten kaatumisten kiihtyvyyssignaalit muistuttivat aiemmin käytettyjä testikaatumisia. Lonkkamurtumatapauksessa ennen impaktia mitatun liikkeen nopeus oli erittäin korkea. Vastaavaa ei havaittu tapauksissa, joissa oli merkkejä siitä, että kaatumista oli yritetty estää esimerkiksi tarttumalla kädellä tuoliin tai pöytään tai yrittämällä palauttaa tasapaino askeleita ottamalla. Kenttäkokeessa kaatumishälytysjärjestelmä tunnisti viisi kaatumista seitsemästä ja vääriä kaatumishälytyksiä oli noin yksi vuorokaudessa.
Tutkimuksessa saatua tietoa tosielämän kaatumisista voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä kaatumisten ehkäisyä, niiden mekanismin tutkimista sekä kaatumisen tunnistusta liikeanturien avulla.