Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Anna-Maija Kauppila

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos
08 315 2311

Oppiaine
Lääketiede

Väitöstilaisuus
26.8.2011 klo 12.00

Väitöstilaisuuden paikka
Kastellin tutkimuskeskuksen auditorio, Aapistie 1

Aihe
Multidisciplinary rehabilitation after primary total knee arthroplasty. A study of its effects on health-related quality of life, functional capacity and cost-effectiveness

Polven tekonivelleikkauksen jälkeinen moniammatillinen kuntoutus. Tutkimus kuntoutuksen kustannustehokkuudesta sekä sen vaikutuksesta toimintakykyyn ja elämänlaatuun

Vastaväittäjä
Dosentti Antti Malmivaara, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki

Kustos
Professori Jaro Karppinen

Väitöskirja

---

Polven tekonivelleikkaus kohentaa nivelrikkopotilaan arjesta selviytymistä

Polvinivelrikko on merkittävimpiä ikääntyneiden toimintakykyä rajoittavia sairauksia. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 16 prosentilla 75–84-vuotiaista suomalaisista miehistä ja 32 prosentilla vastaavanikäisistä naisista on polvinivelrikko.  Vaikka tekonivelleikkauksella voidaan kohentaa merkittävästi polvinivelrikosta kärsivien elämänlaatua, osa potilaista ei leikkauksen jälkeenkään selviydy hyvin arjestaan. Siksi on tärkeää, että myös leikkauksen jälkeinen kuntoutus on tehokasta.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin 2–4 kuukautta polven tekonivelleikkauksen jälkeen toteutetun, moniammatillisen, polikliinisen kuntoutuksen tehokkuutta.  Lisäksi selvitettiin toimintakyvyn rajoitteita pitkälle edenneessä polvinivelrikossa sekä leikkaustulokseen vaikuttavia tekijöitä. Vuoden mittaiseen seurantatutkimukseen osallistui aktiivisesti 88 pohjoissuomalaista, 60–80-vuotiasta nivelrikkopotilasta.

Tämän tutkimuksen mukaan sekä potilaan toimintakyky että elämänlaatu kohenivat merkittävästi tekonivelleikkauksen jälkeen. Kuntoutus ei tehostanut leikkauksesta toipumista verrattaessa sitä perinteiseen ortopediseen hoitokäytäntöön, joka vertailussa myös säästi kustannuksia. Ennen leikkausta erityisesti kipu, ylipaino ja polvinivelen väljyys rajoittivat potilaan arjesta selviytymistä. Vuoden kuluttua toimenpiteestä arvioituna erityisesti potilaan muut sairaudet sekä koettu kipu heikensivät leikkaustulosta.

Jatkossa olisi tärkeää tunnistaa ne polven tekonivelleikkaukseen tulevat potilaat, jotka hyötyisivät eniten tehostetusta kuntoutuksesta. Lisäksi olisi tärkeää yhtenäistää kuntoutuksen tehokkuutta arvioivia menetelmiä.