Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Master of Science Jérôme Thevenot

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, biolääketieteen laitos, lääketieteen tekniikka
08 537 6010

Oppiaine
Lääketieteen tekniikka

Väitöstilaisuus
25.11.2011 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Anatomian ja solubiologian yksikön luentosali, Aapistie 7 A

Aihe
Biomechanical Assessment of Hip Fracture. Development of Finite Element Models to Predict Fractures

Lonkkamurtuman biomekaaninen arviointi. Elementtimallien kehittäminen murtumien ennustamiseen

Vastaväittäjä
Professori Jukka Jurvelin, Itä-Suomen yliopisto

Kustos
Professori Timo Jämsä

Väitöskirja

---

Lonkkamurtuman biomekaaninen arviointi. Elementtimallien kehittäminen murtumien ennustamiseen

Luukatoon eli osteoporoosiin liittyy kasvanut lonkkamurtuman riski. Väestön ikääntyessä lonkkamurtuman esiintyvyys on kasvanut maailmanlaajuisesti. Lonkkamurtumaan liittyy paitsi korkeat hoitokustannukset myös lisääntynyt kuolleisuus. Murtuman saaneista 20–30 prosenttia kuolee murtuman jälkeisen vuoden aikana. Tämän vuoksi yksilöllisen murtumariskin arviointi on merkittävä haaste osteoporoosiin liittyvässä tutkimuksessa.

Osteoporoosin kliininen diagnostiikka ja murtumariskin arviointi perustuu nykyään ensisijaisesti luuntiheyden mittaukseen. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että valtaosa lonkkamurtumista tapahtuu henkilöille, joilla ei luuntiheyden perusteella ole havaittu osteoporoosia.

Elämän aikana luukudos sopeutuu normaaliin kuormitusympäristöönsä. Lonkkamurtumista noin 90 prosenttia tapahtuu kaatumisen seurauksena. Tällöin lonkkaan kohdistuu normaalista kuormitussuunnasta poikkeava voima, joka ylittää luun kestävyyden rajat. Reisiluun muodolla ja rakenteella näyttäisi olevan keskeinen merkitys murtumisriskille. Luuhun vaikuttavia voimia ja luun murtolujuutta voidaan arvioida myös laskennallisilla menetelmillä.

Tässä väitöstyössä tutkittiin laskennallisia ns. elementtimenetelmiä lonkkamurtuman ennustamiseen ja kliinisen murtumariskin arviointiin. Työssä käytetyillä menetelmillä onnistuttiin arvioimaan tarkasti syntyvän lonkkamurtuman tyyppiä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia yksilölliseen murtumariskiarvioinnin tarkentamiseen. Työssä kehitettiin myös uusi menetelmä riskin arviointiin tavallisesta röntgenkuvasta. Menetelmällä voitiin arvioida tarkasti reisiluun kokeellista murtolujuutta. Väitöstutkimuksen perusteella laskennalliset menetelmät voivat tarjota arvokkaan lisän osteoporoosidiagnostiikkaan ja yksilölliseen murtumariskin arviointiin.