Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Filosofian maisteri, hammaslääketieteen kandidaatti Marjo Hyry

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, biolääketieteen laitos
08 537 5011

Oppiaine
Lääketieteellinen biokemia ja molekyylibiologia

Väitöstilaisuus
8.6.2012 klo 10

Väitöstilaisuuden paikka
Lääketieteellinen tiedekunta, fysiologian luentosali F 101, Aapistie 7

Aihe
Lysyl hydroxylases 1 and 2. Characterization of their in vivo roles in mouse and the molecular level consequences of the lysyl hydroxylase 2 mutations found in Bruck syndrome

Lysyylihydroksylaasit 1 ja 2

Vastaväittäjä
Professori Mikko Lammi, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio

Kustos
Professori Johanna Myllyharju

Väitöskirja

---

Lysyylihydroksylaasi 1:n puute ja lysyylihydroksylaasi 2:n aktiivisuuden lasku aiheuttavat merkittäviä muutoksia sidekudoksessa ja täydellinen lysyylihydroksylaasi 2:n puutos johtaa hiirten kuolemaan sikiönkehityksen aikana

Väitöstutkimuksessa saatiin uutta tietoa erityisesti lysyylihydroksylaasientsyymien 1 ja 2 merkityksestä hiiren kudoksissa. Tutkittujen entsyymien tärkeys ihmisille on käynyt ilmi kyseisten entsyymien puutoksesta aiheutuvien kahden harvinaisen ja vaikean, periytyvän sidekudossairauden yhteydessä. Potilasmateriaalin hyödyntäminen meitä kaikkia koskettavan sidekudoksen hyvinvoinnin tutkimisessa on kuitenkin monelta osin epäeettistä ja mahdotonta ja siksi tutkimuksessa kehitettiin hiirimallit näiden sairauksien molekyylitason mekanismien ymmärtämiseksi.

Kollageenit ovat kehomme yleisimpiä proteiineja ja niiden yksi tehtävä on toimia tukirakenteena soluille ja kudoksille. Kollageenien mekaaniset ominaisuudet ovat siis tärkeitä kudosten kestävyyden ja terveytemme kannalta. Lysyylihydroksylaasien 1 ja 2 aktiivisuus on keskeistä kollageenisäikeitä yhdistävien ristisidosten tyypin ja siten muodostuvien kollageenirakenteiden lujuuden määräytymisessä. Liiallinen lysyylihydroksylaasi 1:n ja 2:n määrä voi johtaa vaatimuksiin nähden liialliseen sidekudoksen muodostumiseen ja liian vähäinen tuotto vastaavasti liian heikkojen ristisidosten muodostumiseen ja kudosten heikkouteen. Tutkitut lysyylihydroksylaasit ja erityisesti lysyylihydroksylaasi 2 on liitetty viime aikoina myös mm. syöpään. Väitöskirjassa keskityttiin entsyymien alentuneeseen aktiivisuuteen tai puutokseen, mikä myös paljasti uutta tietoa entsyymien normaalista toiminnasta.

Työssä tutkittiin lysyylihydroksylaasi 1 ja 2 entsyymejä geneettisesti muunneltujen hiirimallien avulla sekä tyypin 2 Bruckin syndrooman aiheuttavia mutaatioita hyönteissoluissa tuotettujen proteiinien avulla. Lysyylihydroksylaasi 1:n suhteen poistogeeninen hiiri osoittautui hyväksi hiirimalliksi tyypin VIA Ehlers-Danlosin syndroomalle mahdollistaen samalla entsyymin normaalin toiminnan paremman ymmärtämisen. Tyypin 2 Bruckin syndrooman aiheuttavat mutaatiot hyönteissoluissa tuotetussa lysyylihydroksylaasi 2:ssa osoittautuivat hyvin vaikeiksi, mutta ne eivät täysin tuhonneet entsyymin aktiivisuutta. Tämä voi olla potilaiden kannalta hyvin tärkeää, sillä hiirillä entsyymin täydellisen puutoksen havaittiin yllättäen johtavan sikiön kuolemaan. Entsyymien toiminnan ymmärtäminen on olennaista toimintahäiriöiden aiheuttamien sairaustilojen paremmalle tunnistamiselle ja mahdolliselle hoidolle.