Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

 

Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Janne Liisanantti

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos
08 315 2011

Oppiaine
Lääketiede

Väitöstilaisuus
8.6.2012 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1

Aihe
Acute drug poisoning: outcome and factors affecting outcome

Akuutin lääkeainemyrkytyspotilaan ennuste ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät

Vastaväittäjä
Dosentti Juha Perttilä, Turun yliopistollinen sairaala

Kustos
Professori Tero Ala-Kokko

Väitöskirja

---

Akuutin lääkeainemyrkytyspotilaan ennuste ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät

Myrkytyspotilaat ovat yleinen potilasryhmä päivystyksissä ja sairaaloissa. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää akuutin lääkeainemyrkytyspotilaan ennustetta ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti selvitettiin riskitekijöitä hoitojakson pitkittymiseen, uusintahoitojaksoihin ja myrkytyspotilaiden pitkäaikaisennustetta. Tutkimusjoukkona oli Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1985–2006 hoidetut lääkeainemyrkytyspotilaat ja lisäksi suomalaisilla teho-osastoilla vuosina 1998–2004 hoidetut lääkeainemyrkytyspotilaat.

Sairaalahoitoisen, akuutin lääkeainemyrkytyksen ennuste oli hyvä, ja jopa tehohoitoa vaativat potilaat selvisivät lyhyellä sairaalahoitojaksolla. Kuolleisuus hoitojakson aikana oli 1,6–2,3 % tehohoitoon joutuneilla potilailla. Vaikeissa, tehohoitoa vaativissa myrkytyksissä todettiin mahansisällön hengitysteihin joutumisesta seuraavan aspiraatiokeuhkokuumeen olevan yleinen komplikaatio ja se johti pitkittyneeseen tehohoitoon. Ennen sairaalaan tuloa suoritettu hengitysteiden varmistaminen hengitysputkella (intubaatio) pienensi aspiraatiokeuhkokuumeen riskiä. Muita riskitekijöitä pitkittyneeseen tehohoitoon olivat sairaalaantulovaiheessa todettu hengitysvajaus, munuaisten toiminnan vajaus ja matala veren verihiutalearvo.

Sekä nuorilla että aikuispotilailla todettiin olevan paljon uusintakäyntejä myrkytysten vuoksi (7–21 %). Uusintakäyntejä oli erityisesti nuorilla, joilla myrkytystapahtumaan liittyi impulsiivista käyttäytymistä. Keskimäärin 14 vuoden pitkäaikaisseurannassa 30,4 % myrkytyksen vuoksi sairaalaan joutuneista potilaista menehtyi. Ikä- ja sukupuolivakioitujen verrokkien keskuudessa vastaava kuolleisuus oli 13,6 %. Sydän- ja verisuonitautikuolemat olivat myrkytyspotilailla yleisiä. Myös tapaturmat, myrkytykset ja itsemurhat olivat yleisempiä kuolinsyitä tutkimusjoukossa kuin vertailuväestössä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että akuuttien myrkytyspotilaiden ennuste on hyvä sairaalahoitojakson aikana, mutta pitkäaikaiskuolleisuus on yli kaksi kertaa suurempi kuin vertailuväestön. Erityisesti hengityselimistön toiminnan häiriöt ovat riskitekijöitä pitkittyneeseen hoitojaksoon. Kuolleisuus ennaltaehkäistäviin syihin, kuten itsemurhiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin, on huomattava pitkäaikaisseurannassa.