Väittelijä
Filosofian maisteri Anne Kinnunen

Nykyinen työpaikka
Kansanterveyslaitos MIBO / Oulu, puh. (08) 537 6258

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta, mikrobiologian laitos,
puh. (08) 537 5900

Aika ja paikka
27.9.2002 klo 12
Kastellin tutkimusaseman auditorio, Aapistie 1

Aihe
Chlamydial heat shock protein 60 and cell-mediated immunity in tubal factor infertility

Klamydian 60 kDa:n lämpöshokkiproteiini ja soluvälitteinen immuniteetti munanjohtimien tukkeutumisesta johtuvassa hedelmättömyydessä

Vastaväittäjä
Professori David C. Mabey, London School of Hygiene and Tropical Medicine, Iso-Britannia

Kustos
Professori Pekka Saikku

Antibioottihoidoista huolimatta Chlamydia trachomatis -infektio on nykyäänkin yksi yleisimmistä sukupuolitaudeista länsimaissa. Klamydia-infektiot ovat yli puolessa tapauksista oireettomia tai oireilevat niin vähän, että hoitoon ei hakeuduta. Hoitamattomana klamydia-infektio voi kroonistua ja johtaa munanjohtimien tukkeutumiseen sekä hedelmättömyyteen (TFI). Kudostuhoon johtavat mekanismit ovat pääasiassa vielä selvittämättä ja erityisesti ihmisessä vähän tutkittuja. Kroonisen klamydia-infektion lisäksi taudin etenemiseen vaikuttavat yksilön perinnölliset tekijät ja niiden säätelemänä elimistön immunologiset puolustusreaktiot sekä näihin reaktioihin osallistuvien T-solujen tuottamien välittäjäaineiden eli sytokiinien tasapaino. Infektiosta selviämisen sekä suojaavan immuniteetin kannalta tärkeä sytokiini on gamma-interferoni (IFN-g). Toinen tärkeä sytokiini on IFN-g:n vastavaikuttaja interleukiini (IL)-10. Kudosvaurioita aiheuttavissa reaktioissa klamydian lämpöshokkiproteiineilla (heat shock proteins eli HSPs) ajatellaan olevan keskeinen rooli, mutta klamydian HSP-proteiinin aktivoimista immunologisista reaktioista on hyvin vähän tietoa. Kaiken kaikkiaan krooninen klamydia-infektio ja sen vaikeat jälkiseuraukset ovat yhteiskunnallisesti ajatellen huomattava kansantaloudellinen ongelma, puhumattakaan siitä, mitä teknisesti vaikeat ja henkisesti raskaat hedelmättömyyshoidot aiheuttavat pariskunnille.

Väitöskirjatyössäni tutkittiin C. trachomatis -infektion naisille aiheuttaman hedelmättömyyden immunologisia tautimekanismeja tulehtuneessa kudoksessa. Keskeistä oli klamydian HSP60-proteiinin sekä T-solujen tuottamien sytokiinien merkityksen tutkiminen infektion eri vaiheissa. Työssä on sovellettu monipuolisesti immunologisessa perustutkimuksessa käytössä olevia soluviljely- ja molekyylibiologisia menetelmiä. Työssäni osoitin, että C. trachomatis on tulehdusreaktion yleisin aiheuttaja TFI-potilaiden munanjohdinkudoksessa. Lisäanalyysit osoittivat, että klamydian HSP60-proteiini on erityisen tärkeä T-soluja aktivoiva tekijä tulehtuneessa munanjohdinkudoksessa. Klamydian merkitystä immunologisen tulehdusreaktion ylläpitäjänä kudoksessa ei tätä aiemmin ole osoitettu ihmisessä. Klamydian HSP60-proteiinille reagoivien T-solujen sytokiinituotannon analysointi osoitti, että huomattava osa niistä tuottaa tulehdusta vaimentavaa IL-10. Muodostunut sytokiini-ympäristö on sellainen, ettei klamydia-infektiota välttämättä selvitetä vaan infektio pääsee kroonistumaan ja aiheuttamaan ainakin osalla potilaista kudosvaurioita.

Perinnöllisten tekijöiden osuutta kroonisessa klamydia-infektiossa tutkin analysoimalla TFI-potilaiden kudossoveltuvuusantigeenejä (HLA-DQ -alleeli) sekä itse sytokiinigeeneissä olevia rakenne-eroavuuksia (polymorfismi). Tulokset osoittivat, että ihmisen soluvälitteinen immuunivaste klamydian HSP60-proteiinille liittyy tiettyihin kudossoveltuvuusantigeeneihin ja IL-10 polymorfismi-muotoihin. Tutkimuksesta saadut tulokset auttavat ymmärtämään ihmisen immunologisia puolustusreaktioita sääteleviä mekanismeja klamydia-infektion aikana. Tämänkaltaista tietoa tarvitaan suunniteltaessa uusia menetelmiä kroonisten klamydia-infektioiden diagnosointiin sekä uusien hoitomuotojen kehittämistä varten.