Väkivalta ja sen uhka työhön liittyvinä terveys- ja turvallisuusriskeinä ovat viime vuosina nousseet keskeisiksi huolenaiheiksi monella suomalaisella työpaikalla etenkin asiakaspalvelutyössä. Väkivalta voi olla fyysistä, kuten kiinni käymistä, lyömistä ja potkimista, tai henkistä, kuten sanallista uhkailua. Vakavimpia tilanteita ovat ryöstöt, ryöstön yritykset ja aseellinen uhkailu. Vaikka väkivalta tai sen uhka ei aiheuttaisikaan näkyviä vammoja, voi seurauksena olla psyykkisiä vaurioita ja pelkotiloja, jotka saattavat johtaa pitkiin poissaoloihin tai työkyvyttömyyteen.

Väitöskirja käsittelee työpaikan ulkopuolisten henkilöiden työntekijöihin kohdistamaa fyysistä väkivaltaa ja sen torjuntaa. Tutkimuksessa selvitettiin työtapaturmatilastosta väkivaltaan liittyvien työtapaturmien määrä sekä riskialat vuosina 1994–1999. Tarkemmin paneuduttiin kaupan alan väkivaltaongelmaan käymällä 22 liikkeessä sekä kyselyllä, johon saatiin vastaukset 500 kaupasta, kioskista, huoltoasemalta ja apteekista ympäri Suomen. Tutkimuksen pohjalta kehitettiin menetelmä väkivalta- ja uhkatilanteiden kartoitukseen ja hallintaan.

Jaksolla 1994–1999 työtapaturmatilastoihin rekisteröitiin vuosittain keskimäärin 500 väkivaltatyötapaturmaa. Selvästi eniten väkivalta- ja uhkatilanteita tapahtuu palvelualalla, terveydenhuollon- ja sosiaalialalla, kuljetus- ja liikennöinti- sekä kaupallisella alalla. Työntekijöiden määriin suhteutettuna eniten väkivaltatyötapaturmia sattui hotellivirkailijoille ja vahtimestareille, joilla oli vuonna 1996 yli 37 kertaa suurempi riski joutua työväkivallan kohteeksi kuin kaikilla työntekijöillä keskimäärin. Muita työväkivallan riskiammatteja olivat kansi- ja konemiehistö, poliisit, vartijat sekä hovimestarit ja tarjoilijat. Työväkivaltaan liittyviä kuolemantapauksia sattui jaksolla 1990–1998 vuosittain keskimäärin kaksi. Suurin ryhmä oli poliisit.

Kaupan alan liikkeistä joka viides oli joutunut joskus ryöstön tai ryöstön yrityksen kohteeksi. Suurin riski on pienillä liikkeillä: joka kolmas kioski ja joka neljäs lähimyymälä oli joutunut ryöstön tai ryöstön yrityksen kohteeksi. Ryöstöriskiä lisäävät liikkeen sijainti kaupungissa, yksintyöskentely ja pieni henkilökunnan määrä. Teknisillä valvontalaitteilla ei ollut ryöstöjä vähentävää vaikutusta. Tutkimuksen mukaan kaupan alalla on useita kehittämisalueita: työntekijöiden pakoreitin varmistaminen ja kulunvalvonta, selkeät toimintaohjeet ja koulutus väkivalta- ja uhkatilanteisiin sekä henkisen jälkihoidon järjestäminen ja siitä tiedottaminen.

Tutkimuksessa kehitetyssä KAURIS-menetelmässä lähdetään liikkeelle työpaikan omista tarpeista ja otetaan työntekijät mukaan väkivallan torjunnan suunnitteluun. Menetelmässä kartoitetaan työpaikan riskit ja lähdetään parantamaan turvallisuutta tarkastelemalla työympäristöä, teknisiä turvajärjestelmiä, toimintatapoja, ohjeita, koulutusta, raportointia ja jälkihoidon järjestämistä. Menetelmää voivat käyttää apunaan yksittäiset työpaikat, viranomaiset, vakuutus- ja oppilaitokset sekä muut työväkivallan torjunnasta kiinnostuneet tahot. KAURIS-menetelmä vastaa hyvin työturvallisuuslain uudistuksen mukanaan tuomaan työantajan velvollisuuteen järjestelmällisesti tunnistaa ja selvittää työpaikan vaaratekijät myös työväkivallan suhteen sekä suunnitella ja toteuttaa toimenpiteet työolosuhteiden parantamiseksi.