Ornitiinidekarboksylaasi (ODC) on solun normaalille kasvulle ja kehitykselle välttämättömien polyamiinien synteesireitin ensimmäinen entsyymi. Polyamiinit sitoutuvat solun negatiivisesti varautuneisiin rakenneosiin ja molekyyleihin kuten nukleiinihappoihin. Ne säätelevät myös useita kationikanavia, joista osaa esiintyy runsaasti aivoissa. ODC:n aktiivisuutta säädellään soluissa erittäin tarkasti muun muassa antitsyymiproteiinin avulla. Antitsyymi sitoutuu entsyymiin, estää sen aktiivisuuden ja merkitsee ODC:n hajotettavaksi.

Tässä työssä todettiin guanosiini-5’-trifosfaatilla (GTP:llä) aktivoituva ODC rotan aivo-uutteessa. Aiemmin GTP:llä aktivoituva entsyymi on löydetty nisäkäskudoksista vain joistakin kasvaimista. GTP:llä aktivoituvuus on useiden solujen kasvuun ja viestinvälitykseen osallistuvien proteiinien ominaisuus, vaikkakaan työssä ei osoitettu aktivoiko GTP ODC:n suoraan vaiko muiden proteiinien välityksellä. Aktivoituva aivojen ODC kesti lämpöä paremmin kuin munuaisten entsyymi ja sen reaktiokinetiikkaan liittyvät ominaisuudet poikkesivat tavanomaisen ODC:n ominaisuuksista. ODC ja antitsyymi paikallistettiin aivoissa in situ hybridisaation ja immunosytokemian avulla. Molemmat proteiinit esiintyvät laajalti eri aivoalueilla hermosoluissa ja yleensä päällekkäisesti toistensa kanssa. Ne olivat pääsääntöisesti sytoplasman proteiineja, mutta joillakin aivoalueilla antitsyymiä oli eniten tumassa. Tutkimuksessa muutettiin myös ODC:n aminohappojärjestyksen kohdassa 233 oleva aspartaatti valiiniksi. Tämän muutoksen tuloksena kyseistä kohtaa ympäröivä alue tuli ODC:llä samankaltaiseksi kuin joidenkin proteiinien GTP:tä sitova kohta on. Mutaation tuloksena ODC:n sitoutumiskyky substraattiin, kofaktoriin ja kemialliseen inhibiittoriin heikkeni, mutta entsyymistä ei tullut GTP:llä aktivoituvaa.

Tutkimuksen toisessa osassa luotiin siirtogeeninen hiirilinja ja seurattiin ODC:n virheellisen säätelyn vaikutuksia hiiriin niiden elinaikana. Suurimmat ODC-aktiivisuuden muutokset havaittiin urosten suvunjatkamiskudoksissa. Siirtogeeniset hiiret olivat tavallista alttiimpia hedelmättömyydelle, tulehduksille ja kasvainten muodostumiselle, mikä saattaa selittyä polyamiiniaineenvaihdunnan säätelyn poikkeavuuksilla.