Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti, korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä yleislääketieteen erikoislääkäri Jouko Kotimäki

Nykyinen työpaikka
Kainuun Keskussairaala/korvaklinikka, puh. (08) 615 6501

Tiedekunta ja laitos
Lääketieteellinen tiedekunta,
korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka, puh. (08) 315 3462

Aika ja paikka
17.10.2003 klo 12
OYS, luentosali 7, Kajaanintie 50

Aihe
Meniere's disease in Finland. Meniere's disease in Finland. An epidemiological and clinical study on occurrence, clinical picture and policy.

Menieren tauti Suomessa. Epidemiologinen ja kliininen tutkimus diagnostiikasta, kliinisestä kuvasta ja hoitokäytännöistä.

Vastaväittäjä
Dosentti Reijo Johansson, TYKS

Kustos
Professori Kalevi Jokinen

Menieren taudin esiintyvyys Suomessa selvitetty

Sisäkorvaperäinen Menieren tauti on tunnettu jo yli 140 vuoden ajan, mutta tämän huimausta, korvien soimista ja kuulon heikkenemistä aiheuttavan taudin esiintyvyydestä on kansainvälisesti varsin vähän tietoa eikä Suomesta aiempia selvityksiä lainkaan. Syynä tähän on taudin diagnostisten kriteereiden ja tutkimusmenetelmien muuttuminen viime vuosikymmeninä. Myös taudin hoitomenetelmissä on tapahtunut huomattavia muutoksia samana aikana.

Väitöstutkimuksessa aineistona käytettiin valikoiduissa suomalaisissa sairaaloissa vuosina 1992-1996 Menieren taudin diagnoosikoodilla poliklinikka- tai osastohoidossa olleita potilaita. Lisäksi aineistoa koottiin Suomen Meniere-liiton jäsenrekisterin kautta. Kokonaisaineistoksi saatiin 442 potilasta, joiden Menieren tautia koskevat sairauskertomustiedot tallennettiin etukäteen suunnitellulle ATK-pohjalle. Sairauskertomustietojen pohjalta selvitettiin takautuvasti taudin diagnostiikan täsmällisyys käyttämällä kultaisena standardina American Academy of Otolaryngology-Head and Neck Surgery:n kuulo- ja tasapainoasiantuntijakomitean uusinta kriteeristöä vuodelta 1995.

442 potilaasta vain 50 prosentilla voitiin todeta tiukan diagnoosikriteeristön mukainen varmistettu tauti. Taudin vallitsevuudeksi saatiin täten vähintään 43/100 000 asukasta ja ilmaantuvuudeksi 4.3/100 000 asukasta vuodessa. Nämä luvut ovat alhaisempia kuin mitä kansainvälisessä kirjallisuudessa on aiemmin esitetty. Menieren tauti alkaa usein vähitellen, joten alkavat tautitapaukset huomioon ottaen taudin esiintyvyys on kuitenkin edellä esitettyihin lukuihin nähden moninkertainen. Taudin todettiin olevan tilastollisesti merkitsevästi yleisempi Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa.

Menieren taudin diagnoosi- ja hoitokäytännöt vaihtelivat huomattavasti sairaaloittain. Diagnostiikassa todettiin olevan tarkentamisen varaa. Diagnostisista testeistä kuulon vaihtelu osoittautui herkäksi varmistetun taudin toteajaksi, herkkyys todeta tauti oli 94 %. Kuulokäyrän muodolla on myös merkitystä diagnostiikassa. Yleisimmäksi kuulokäyrän muodoksi osoittautui hitaasti laskeva käyrä EU-luokituksen mukaan ja tasainen käyrä aiemmin julkaistun suomalaisen keskitaajuuspohjaisen luokituksen mukaan. Elämäntapojen muutos ja lääkehoito olivat riittävä hoito 69 prosentille potilaista, lopuille käytettiin lääkeruiskutuksia tai leikkaushoitoa.

Menieren tauti heikentää kuuloa sukupuolesta riippumatta. Kuulon ennustetta selvitettäessä todettiin taudin heikentävän kuuloa keskimäärin 1 dB/vuosi, kun taas ikääntymisen aiheuttama kuulon heikkeneminen oli puolet tästä. Kuulon ennusteen selvittämiseksi väitöstutkimuksessa kehitettiin muut tekijät huomioon ottava monimuuttujamalli.

Menieren taudin huomattavasti vaihtelevan tutkimus- ja hoitokäytännön vuoksi Suomen sairaaloihin tulisi luoda tautia koskeva yhtenäinen ohjeistus, Käypä hoito - suositus. Tämä takaisi paitsi tasapuolisemman potilaiden tutkimuksen ja hoidon, myös luotettavamman kuvan saamisen taudin esiintyvyydestä.